Katsoin kirjastosta lainaamani elokuvan Elämä pelissä (The Blind side). Elokuva oli ehdolla vuoden 2010 Oscar-gaalassa, jossa pääosaa esittänyt Sandra Bullock voitti naispääosa-Oscarin. Elämä pelissä perustuu tositapahtumiin.
Leigh Anne Tuohy (Sandra Bullock) on rikas kristitty nainen, joka ottaa hoitaakseen kodittoman Michael Oherin (Quinton Aaron). Uuden perheensä tuella Michaelista tulee amerikkalaisessa jalkapallossa ammattitasoinen.
 |
| Leigh kertoo Michaelille kuinka toimia. |
Elokuvasta olisi saanut varmasti enemmän, jos olisi edes hieman kiinnostunut amerikkalaisesta jalkapallosta. Minulla ei ole siihen minkäänlaista kiinnostusta tai intohimoa, joten elokuvissa esiintyviin otteluihin tai pelikuvauksiin oli hieman vaikea suhtautua kiinnostuksella. Sandra puolestaan teki elokuvasta mielenkiintoista katsottavaa. Oli virkistävää nähdä hänen esittävän niin erilaista hahmoa kuin olen hänet tottunut näkemään. Hän myös omaksui roolinsa niin hyvin ettei se edes tuntunut näyttelemiseltä. Elokuvassa oli paljon "Spielbergmäistä" huumoria esimerkiksi kun piskuinen Leigh asteli pelinurmelle ja sanoi Michaelille oikeat sanat, että hän alkoi pelaamaan oikein ohi Michaelin oikean valmentajan. Tämä huumori tuntui joskus ärsyttävältä ja jotkin tilanteet hieman ylisentimentalistiselta tv-draamalta.
Vaikka elokuva perustuukin tositapahtumiin, niin on se kuitenkin vain elokuvaa. Tarina on silotellumpi ja ohjaaja on ottanut oikeuksia omiin käsiinsä. Oher itse on muun muassa kirjoittanut, että hänet esitettin tyhmempänä kuin hän oikeasti on ja että hän oli opiskellut amerikkalaista jalkapalloa koko hänen elämänsä eikä sitä hänelle tarvinnut elokuvan hahmon tavoin opettaa. Iltalehden arvostelussa elokuva oli saanut vain yhden tähden ja se oli tuomittu piilorasistiseksi: rikas nainen ja hidas musta poika. Ymmärrän miksi elokuvan tulkitsee noinkin, mutta toisaalta, jos on rahaa ja halua auttaa niin miksi ei. Maailmassa kun sattuu nyt valitettavasti olemaan parempia ja huonompia vanhempia rotuun tai luokkaan katsomatta.Tietysti voi kysyä, että miksi ohjaaja halusi filmata juuri tämän tositarinan. Luulen, että motiivina oli pikemminkin se, että varsinkin amerikkalaiset rakastavat ryysyistä rikkauksiin tarinoita kuin se, että ohjaaja olisi halunnut ylistää valkoisen ylemmyyttä mustaan verrattuna. Tosin ohjaaja John Lee Hancock on texasilainen, niin voi ollakin, että hänellä on jotain red neck -aatteita päähän iskostettu. Oli miten oli. En nähnyt elokuvaa rasistena vaan kohtalaisen imelänä draamana.
Vaikka elokuva perustuukin tositapahtumiin, niin on se kuitenkin vain elokuvaa. Tarina on silotellumpi ja ohjaaja on ottanut oikeuksia omiin käsiinsä. Oher itse on muun muassa kirjoittanut, että hänet esitettin tyhmempänä kuin hän oikeasti on ja että hän oli opiskellut amerikkalaista jalkapalloa koko hänen elämänsä eikä sitä hänelle tarvinnut elokuvan hahmon tavoin opettaa. Iltalehden arvostelussa elokuva oli saanut vain yhden tähden ja se oli tuomittu piilorasistiseksi: rikas nainen ja hidas musta poika. Ymmärrän miksi elokuvan tulkitsee noinkin, mutta toisaalta, jos on rahaa ja halua auttaa niin miksi ei. Maailmassa kun sattuu nyt valitettavasti olemaan parempia ja huonompia vanhempia rotuun tai luokkaan katsomatta.Tietysti voi kysyä, että miksi ohjaaja halusi filmata juuri tämän tositarinan. Luulen, että motiivina oli pikemminkin se, että varsinkin amerikkalaiset rakastavat ryysyistä rikkauksiin tarinoita kuin se, että ohjaaja olisi halunnut ylistää valkoisen ylemmyyttä mustaan verrattuna. Tosin ohjaaja John Lee Hancock on texasilainen, niin voi ollakin, että hänellä on jotain red neck -aatteita päähän iskostettu. Oli miten oli. En nähnyt elokuvaa rasistena vaan kohtalaisen imelänä draamana.
Ihan kiva elokuva.
***
Ohjaaja:John Lee Hancock
Pääosissa:Sandra Bullock,
Tim McGraw,
Quinton Aaron
Kesto:129min
Vamistusmaa:USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.