Olen usein pitänyt Clint Eastwoodin ohjaamista elokuvista ja siksi niiden tulemista olenkin sivusilmällä tarkkaillut, mutta tästä Hereafterista en ollut kyllä kuullut mitään.
Matt Damonin näyttelemä jenkki - George - on uransa jättänyt aito meedio. Hän sai lahjan puhua kuolleille kokiessaan itse miltei kuoleman. Marie (Cécile De France) on puolestaan menestyvä pariisitar, joka kokee myös kuoleman läheltä joutuessaan tsunamin uhriksi. Marie ei enää voi toimia normaalissa elämässään koettuaan kuoleman. Hän päättääkin kirjoittaa kokemuksistaan kirjan - Hereafter. Marcus ja Jason (Frankie McLaren) ovat lontoolaiset kaksospojat, joista Jason kuolee auto-onnettomuudessa. Alkoholistiäidin huomasta huostaanotettu Marcus alkaa etsiä keinoa saada yhteys edesmenneeseen veljeensä.
Lontoon kirjamessuilla näiden kolmen elämän koetteleman ihmisen polut kohtaavat.
 | |
| Potentiaalinen suhde menee mäkeen. |
Hereafter oli mielenkiintoinen elokuva, joka ei kuitenkaan ollut katsojalle se helpoin seurattava. Tarinat risteiilivät näiden kolmen päähahmon kesken eikä kaikkea viety loppuun. Elokuvan selkein sanoma oli se, että kuoleman jälkeen on jotain elämää, josta on tieteellisiä todisteita, mutta kyyniset ihmiset eivät näitä faktoja halua hyväksyä. Tuntuu, että amerikkalaisten elokuvien keskuudessa on jonkinlainen trendi, että mukaan otetaan muitakin kieliä ja kansallisuuksia tekemään elokuvasta syvällisemmän? Jostain syystä ainakin tämän elokuvan kohdalla ranskaa puhuva nainen ja lontoolainen poika tuntuivat väkinäisen tarkoituksen hakuisesti maantieteellisesti jenkkien ulkopuolelle sijoitetuilta. Kuin elokuva olisi halunnut alleviivaavasti kertoa, että olemme samanlaisia tai päädymme samaan paikkaan vaikka olemmekin eri paikoista kotoisin.
Fantasiaelokuvana ihan jännä.
***
Ohjaaja:Clint Eastwood (Million Dollar Baby)
Pääosissa:Cécile De France,
Thierry Neuvic,
Matt Damon
Kesto:129min
Valmistusmaa: USA
Tämä leffa on ollut iät ja ajat hyllyssä keräämässä pölyä ja jostain syystä se on edelleen katsomatta. Välillä en meinaa edes muistaa sen olemassaoloa ja kun näen sen hyllyssä, on se joka kerta yllätys.
VastaaPoistaEn edes ymmärrä miksi se unohtuu, kun suurena Eastwoodin fanina olisin luullut katsovani sen heti kun elokuvan hankin, mutta siellä se vain pölyttyy.
Jostain syystä elokuvan ulkoasu ei innostanut minuakaan sitä katsomaan. Katsoinkin sen lainaamistani elokuvista viimeisenä vähän kuin pakon edessä kun laina-aika oli umpeutumassa.
VastaaPoistaKannattaa kuitenkin katsastaa.