Katsoin kirjastosta lainaamani elokuvan Happy-Go-Lucky.
Poppy (Sally Hawkins) on huolettomasti elämäänsä elävä kolmekymppinen sinkku ja ala-asteen opettaja. Sally päättää, että hän haluaa oppia ajamaan. Ajotunteja hänelle antaa hymytön ja ahdasmielinen Scott (Eddie Marsan).
 |
| Scott ja Poppy autoilemassa. |
Mielenkiintoista elokuvassa oli se, että jos se olisi ollut tyypillinen Hollywood-elokuva, niin kupliva ja iloinen Poppy olisi muuttanut kärttyisän ajo-opettajansa positiivisemmaksi ja lopussa he olisivat rakastuneet. Ja täytyy myöntää, että loppuun asti odotin tällaista ratkaisua. Kun Scott muuttui vain synkemmäksi eikä Poppy alkanut lämmetä hänelle, aloin jo hämmentymään, että mikä elokuva tämä tällainen on. Elokuvan juoni poikkesikin tyypillisestä Hollywood-elokuvan kaavasta ja rönsyili elävän dialogin ja moninaisten aktiviteettien muodossa. Ajotunnit toimivat jonkinlaisena johdonmukaisuutena läpi elokuvan. Romanttinen juonikuvio tapahtui, mutta ei elokuvan pääosamiehen kanssa vaan mukavan ja komean sivuosassa olleen lastensuojeluviranomaisen kanssa. Tottakai positiivinen ja kaunis Poppy ihastui tähän komeaan lastensuojeluviranomaiseen, miksi hän olisikaan rakastunut rujoon ja töykeään ajo-opettajaansa. Tällaisen kuvion "Hollywood" on kuitenkin meidän (tai ainakin minun) päähämme iskostanut, että epätodennäköinen pari pariutuu (jos ovat pääosissa).
Poppyn hahmo oli myös aivan överi positiivinen. Joskus tämä toimi hänen edukseen ja teki hänestä hurmaavan, mutta joskus todella rasittavan. Häntä ei siis esitetty täydellisenä vaan vain jännänä persoonana. Katsoin elokuvaa lähinnä kiinnostuneena sen takia, että en yhtään osannut arvata mitä elokuvassa seuraavaksi tapahtuu.
Nauroin, itkin ja ärsyynnyin Happy-Go-Luckyn aikana.
***
Ohjaaja:Mike Leigh (Topsy-Turvy, Career Girls)
Pääosissa:Sally Hawkins,
Elliot Cowan,
Alexis Zegerman
Kesto:118min
Valmistusmaa:UK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.