540/1001 Straw Dogs Double Bill: Straw dogs (1971)/ Straw dogs (2011)

Ohjaaja: Sam Peckinpah, pääosassa: Dustin Hoffman, elokuva: Straw dogs - eeppistä. Mutta mitä?! Joku onkin halunnut tehdä uusintaversion tästä vieläkin puhuttelevasta klassikosta. Pakkohan minun oli katsastaa, että kuinka remaken ohjaaja Rod Lurie ajatteli pistää vanhan paremmaksi.

Oikealla yksi hienoimmista elokuvajulisteista minkä tiedän. 

Straw dogs (1971)

Dustin Hoffman näyttelee David Sumneria, joka on nössö matematiikko. David menee Englannin maaseudulle tuoreen vaimonsa Amyn (Susan George) kotiseudulle kirjoittamaan rauhassa uutta kirjaansa. Tontilla olevan varastorakennuksen katto kaipaa laittamista ja Amy pyytääkin vanhan heilansa Charlien (Del Henney) sitä korjaamaan. Charlie saapuu paikalle kaveriensa kanssa ja aloittaa laiskahkot korjaustyöt. Miehet kuolaavat siinä määrin Amyn perään, että joutuu hän kahden raiskauksen kohteeksi.

Sivujuonteena näemme kylän vähä-älyisen John Nilesin (Peter Arne) ja tätä viekoittelevan teinitytön. Tytön kadotessa tämän isä laittaa käyntiin ajojahdin, joka päättyy David Sumnerin ovelle. Davidin alkukantaiset vaistot kuitenkin heräävät eikä hän aijo päästää ketään taloonsa tai sen puoleen luovuttaa Nilesiä kenellekään. 

Mies ja hänen talonsa.

Straw dogs on mielenkiintoinen elokuva, josta löytyy aina jotain uutta. Se ei ole myöskään kaikkein helpoin elokuva vaan pistää miettimään. Kuka kuristi Amyn kissan? Keskustelupalstoilla on ainakin käyty villinä keskustelua siitä, että oliko David itse syypää kissan hirttämiseen. Toisaalta taas Charlie ja kumppanit vaikuttivat syyllisiltä kun Amy toi heille kaljaa ja samalle tarjottimelle oli aseteltu kissalle tarkoitettu maitokulho. Amyn raiskaus on toinen keskustelua herättänyt kohtaus. Vanhan heilansa raiskauksen uhrina hän miltei näyttää nauttivan touhusta. Toisaalta taas on esitetty, että ehkä hänen oli pakko mennä ajatuksissaan muualle, että selviäisi jotenkin tilanteesta. Toisen miehen tultua jatkamaan raiskausta alkaa Amystä näkyä vasta todellinen paniikki.

Straw dogsin teema tai teesi on myös mielenkiintoinen. Onko mies pohjimmiltaan aina väkivaltainen vaikka hän olisi kuinka sivistynyt? Kun länsimaisen sivistyksen kasvatti, kuten David, laitetaan ahdistettuna kulmaan alkaa hän käyttäytyä kuin vihollisensa (sivistymättömät juntit): repii vaimoaan tukasta kun hän haluaa lähteä talosta, tappaa kaikki sisälle pyrkijät eikä kaihda hakata sisälle tunkeutujaa kepillä kuoliaaksi tai lopettaa tätä ansaraudoilla.

Peckinpahin ohjaustyyli on myös visuaalisesti mielenkiintoinen ja omaleimainen. Dustin Hoffman vangitsee loistavasti roolinsa pelkurina, kuten myös elokuvan lopun machona. Amyä näytelleestä Susan Georgesta en ole aivan varma. Toisaalta hän vangitsi kyllä hyvin maanisen ja viehättävän naisen roolinsa, mutta paikoin hän kävi hieman ärsyttäväksi. Toisaalta se oli varmaan tarkoituskin.

Erinomainen elokuva.

****

Ohjaaja:Sam Peckinpah

Pääosissa:Dustin Hoffman, Susan George, Peter Vaughan

Kesto:118min

Valmistusmaa:USA, UK

Straw dogs (2011)

James Marsden näyttelee David Sumneria, joka on nössö käsikirjoittaja. David menee Yhdysvaltojen maaseudulle tuoreen vaimonsa Amyn (Kate Bosworth) kotiseudulle kirjoittamaan rauhassa uutta käsikirjoitustaan. Tontilla olevan varastorakennuksen katto kaipaa laittamista ja David pyytääkin Amyn vanhaa heilaa, Charlieta (Alexander Skarsgård), sitä korjaamaan. Charlie saapuu paikalle kaveriensa kanssa ja aloittaa laiskahkot korjaustyöt. Miehet kuolaavat siinä määrin Amyn perään, että joutuu kahden raiskauksen kohteeksi.

Sivujuonteena näemme kylän vähä-älyisen Jeremy Nilesin (Dominic Purcell) ja tätä viekoittelevan teinitytön. Tytön kadotessa tämän isä (James Woods) laittaa käyntiin ajojahdin, joka päättyy David Sumnerin ovelle. Davidin alkukantaiset vaistot kuitenkin heräävät eikä hän aijo päästää ketään taloonsa tai sen puoleen luovuttaa Nilesiä kenellekään. 

Erimielisyyksiä Davidin ja Charlien välillä.

Ensinnäkin oli todella hassu fiilis katsoa nämä elokuvat putkeen, kun niin moni repliikki toistui sanasta sanaan tässä remakessa alkuperäisen kanssa. Straw dogs on päässyt moneen "huonoimmat uudelleenfilmatisoinnit" listaan, mutta puutteistaan huolimatta ei se ollut ihan niin huono kuin olin ajatellut.

Positiivista: Näyttelijät olivat ihan hyviä. Ei tietenkään Dustinin tasoa, mutta mielestäni Amyä näytellyt Kate Bosworth toimi hyvin pikku viettelijättärenä. Skarsgård tuntui myös uhkaavalta ja oli ulkomuodoltaan ja olemukseltaan ehkä jopa alkuperäistä Charlieta parempi. Lopun taistokohtauksen graafisempi ulkomuoto oli ihan hauska lisä, kuten naulapyssyn käyttäminen.

Amyn peep-show.

 Ei niin positiivista: Kohtaus jossa Amy näyttää työmiehille suutuspäissään tissinsä, niin sen jälkeen näytetty Charlien ilme oli niin tyhmä kuin vain voi olla. Straw dogs -nimen selittäminen auki. Tavallaan oli ihan mielenkiintoista tietää mistä elokuvan nimi tulee (Kiinassa käytettiin jumalten uhrilahjoina olkikoiria ja heidät esitettiin rikkauksien kera, mutta kun niille ei enää ollut käyttöä, heitettiin ne vaan menemään. David vertaakin Charlieta ja kumppaneita, jotka ovat entisiä jalkapallon pelaajia, näihin olkikoiriin.), mutta silti se tuntui irralliselta ja väkinäisesti tungetulta. Ja kuten jo alussa ilmaisin, niin tuntuu jokseenkin omituiselta että piti tehdä uusintafilmatisointi, jossa vuorosanat ovat miltei täsmälleen samat kuin alkuperäisessä. 

Parempi kuin ajattelin, mutta jää silti kauas esikuvastaan.

**1/2

Ohjaaja: Rod Lurie
Pääosissa:James Marsden, Kate Bosworth, Alexander Skarsgård
Kesto:110min
Valmistusmaa: USA