Lähiö Double Bill: Korsoteoria (2012)/ Sirocco (2012)

Katsoin Teemalta peräkkäin tulleet lähiölyhärit Korsoteorian sekä Sirocon.

Korsoteoria (2012)

Tunnustan heti alkuunsa, että asuin elämäni 20 ensimmäistä vuotta Korsossa. Odotinkin näkeväni Korsoteoriassa vähintäänkin tuttuja maisemia. Hämmästyksekseni en elokuvassa Korsoa nähnyt, mutta näin siinä Hiekkaharjun baari Mamma Mian, jonka viereisessä talossa asuin heti Korson jälkeen. Muistan kun kesälauantaisin oli pakko pitää ikkunaa auki, niin raikasi viereisestä Mamma Miasta laatukaraokea. Arvaatteko mikä biisi pyöri useiten? No, Levoton tuhkimo tietysti! Voi niitä onnen päiviä. 

Elokuva kertoo köyhästä varastotyöntekijästä Ellistä (Armi Toivanen), jonka on pakko varastaa töistään tupakkaa maksaakseen laskunsa. Ellin unelmana on päästä matkalle, kun viroa etelämmäksi ei ole koskaan mennyt. Elli tapaa Mamma Miassa pomonsa pojan Hesen (Santeri Mäntylä) ja päättää mennä hänen kotiinsa. Tästä alkaa Hesen ja Ellin epätodennäköinen ystävyys/romanssi kun Hese maksaa Ellille siitä, että istuu tunnin tämän sohvallaan. 

Armi tuimana

Armi on kyllä osuva henkilö näyttelemään onnellisista lopuista luopunutta hymytöntä varastotyöntekijää. Hänestä huokuu sellainen "korsolaisuus" (ei millään pahalla Armi). Ystävätön Hese oli myös ihan sympaattinen Armiin ihastuneena kakarana. Alun intro masentuneesta opettajasta oli myös hauska ja hän myös lopetti tarinan ehkä jopa hieman turhankin dramaattisella tavalla. Toisaalta oli ihan hauska ratkaisu, että kun Elli vihdoin alkoi hieman uskoa onnellisiin loppuihin, niin sitten lopussa kävi niin ikävästi. Ehkä hieman toivoton sanoma elokuvassa, mutta ainakin realistinen ja hyvin nimensä mukainen. 

***1/2

Ohjaaja: Antti Heikki Pesonen
Pääosissa: Armi Toivanen, Santeri Helinheimo, Juha Kukkonen
Kesto: 30min
Valmistusmaa: Suomi

Sirocco (2012)

Eeva Putro näyttelee vähäeleistä ja hiljaista naista, joka löytää vauvan roskiskatoksesta eikä kerro siitä kenellekään vaan päättää pitää sen. Elokuvassa ei puhuta kuin aivan lopussa, jolloin elokuvan otsikko saa merkityksensä.

Uusi tuttavuus keittiön pöydällä (Kuva: Pohjola Filmi) 

Mielestäni elokuva oli yllättävänkin toimiva ilman vuorosanoja. Putro ruumillisti hyvin sisäänpäinkääntyneen ihmisen olemuksen. Kuten Korsoteoria oli tämäkin elokuva aika lohduton vaikka päähenkilö saikin elämäänsä uutta nostetta ja ihmiskontaktia vauvan myötä.Vähäeleisyydessään koskettava.

***

Ohjaaja: Mikko Kuparinen
Pääosissa: Eeva Putro, Tuukka Martiskainen, Luna Huotari
Kesto: 14min
Valmistusmaa: Suomi