Dead Poets Society (1989)

Kuolleiden runoilijoiden seura (Dead poets society) on elokuva oman äänen löytämisestä.

jee, Keating!

John Keating (Robin Williams) on uusi kirjallisuuden opettaja vanhoillisessa poikakoulussa, jossa perinteet sekä kuri ovat arvostettuja. Keatingin opetusmenetelmät ovat erikoislaatuisia ja ravistelevat niin oppilaita kuin muita opettajiakin. Kouralliselle oppilaita selviää, että Keating on osallistunut nuorudessaan Kuolleiden runoilijoiden seuraan, jossa runoilla sekä hetkessä elämisellä on suuri rooli. Näyttelijäksi haluava Neil Perry (Robert Sean Leonard) etunenässä kasaa porukkaa seuran uudelleen herättämiseen ja mukaan päätyy muun muassa ujonpuoleinen Todd Anderson (Ethan Hawke), tytön perään haikaileva Knox Overstreet (Josh Charles) ja kapinallinen Charlie Dalton (Gale Hansen).

Keating vaikuttaa monen oppilaansa elämään, joista kovimman hinnan maksaa Neil, jonka isä (Kurtwood Smith) ei hyväksy hänen näyttelijäpyrkimyksiä vaan tahtoo hänestä lääkärin.   

Leonard näyttelee näyttelijää

 **Spoilereita**

Näin Kuolleiden runoilijoiden seuran juuri oikean ikäisenä kasvavana nuorena, joka etsi omaa identiteettiään. Samaistuin elokuvan Todd Andersoniin, jonka sisällä kuplii enemmän kuin ulospäin näkee. Vaikka elokuvassa on paljon henkilökohtaista latausta, niin on se myös omilla ansiollaan hyvä elokuva. Robin Williams on kuin luotu erikoisen opettajan rooliin. Neil Perry vangitsee itsensä löytämisen riemun kuin sen kadottamisen surunkin. Ethan Hawke on hyvä nössönä. Pidän myös elokuvasta sen takia, että se ei ole niin mustavalkoinen. Vaikka Keating esitetään enimmäkseen positiivisessa valossa, niin on elokuvassa pieni varjo myös siitä, että ilman häntä itsemurhan tehnyt Neil olisi vielä todennäköisesti elossa. Ja vaikka Kurtwoodin näyttelemä isä onkin ankara, niin ei hän ole mikään Saatana vaan haluaa vain lapselleen parempaa kuin itse sai. Ja saihan hän lopulta tahtonsa läpi, koska Neil Perryn näyttelijän Robert Sean Leonardin voi nähdä House-sarjassa syöpälääkärinä...heh, heh. 

-------------------------

Robin Williams 1951-2014

Massiivisen Robin Williams -putken jälkeen onkin aika tehdä katsaus, että mitä hänestä opin. Ainakin sen, että hän tykkää tehdä ääni-imitaatioita, joista useimmiten jonkinlaista urbaania rap-slangia, joka ei kuitenkaan koskaan kuulosta täysin autenttiselta. Hän myös usein avaa silmänsä hetkeksi ammolleen alleviivatakseen pointtinsa. Opin myös sen, että ehkä ei olisi pitänyt ihan näin monta elokuvaa katsoa putkeen samalta henkilöltä, koska silloin tapahtuu sama ilmiö kuin rakkaan ystävän kanssa liikaa hengaillessa - lätty alkaa kyrsiä. Samalla kuitenkin suhde syvenee.

Robin Williamsin voi nähdä monessa kuolemaa tai itsetuhoisuutta käsittelevässä elokuvassa. Fathers Dayssa hän hautoi itsemurhaa kun taas Dead poets societyssä hänelle läheinen oppilas tekee itsemuhan. Patch Adamsissa hänen tyttöystävänsä murhataan ja Fisher kingissä hänen vaimonsa listitään. Good Will Huntingissa hän on menettänyt vaimonsa syövälle ja Angriest man in Brooklynissa hän on itse kuolemansairas. Cadillac manissa hänen henkeään uhataan. Insomniassa hän on murhaaja, joka tapetaan, Jacob the liarissa hän päätyy vihreämmille nummille ja The Final cutissa hän lakkaa olemasta. What dreams may come:ssa hän on suurimman osan ruutuajasta kuollut ja The Big Whitessä hän hengaa ruumiin kanssa. 

Williams esittää myös usein hahmoa, joka jollain tavalla rikkoo ammattinsa konventionaalisuuden rajoja. Patch Adamsissa hän on lääkäri joka uskoo hassuttelun voimaan ja Awekenings:ssä hän puolestaan kokeilee radikaalia lääkettä. Dead poets societyssä hän ei usko valmiiseen opetussuunnitelmaan ja The Good Morning Vietnam esittelee hänet armeijan auktoriteetteja uhmaavana radio-DJ:nä. Licence to wed puolestaan näyttää hänet epätavallisia menetelmiä käyttävänä pappina ja Man of the year:ssa hän on koomikko joka pääsee presidentiksi.

Robin Williams on tehnyt useita elokuvia, joista muutama on vielä itseltänikin näkemättä. Moni niistä on hyvä, mutta muutamaa ilman olisi helposti selvinnyt ilmankin. Ehkä hän olisi voinut jättää väliin sellaiset tekeleet kuin Being human, Jack, House of D tai Old Dogs. Williams on todistanut monipuolisuutensa eri genreissä; löytyy niin draamaa, komediaa, jännäriä, trilleriä, toimintaa, sci-fiä, fantasiaa kuin animaatiotakin. Westerneissä hän ei tainnut esiintyä, mutta August Rushissa pitää kyllä cowboy-hattua. Williams on ehkä tunnetuin komediostaan, mutta draamoissa kuten Good Will Hunting, Fisher king ja tämä Dead poets society hän loisti. Robin myös onnistui vakuuttamaan  pahiksena One hour photossa kuin Insomniassakin.

Robin Williams on nyt kuitenkin laulanut viimeisen laulunsa eikä enää tee meille hyviä taikka huonoja elokuvia joita arvostella. Harmi. R.I.P.

*****

Ohjaaja:Peter Weir (Truman show, Green card)

Pääosissa:Robin Williams, Robert Sean Leonard, Ethan Hawke

Kesto:128min

Valmistusmaa:USA