House of D (2004)

Katsoin David Duchovonyn esikoiselokuvaohjauksen House of D.

David Duchovnyn esittämä Ranskassa asuva Tom Warshaw aloittaa elokuvan kertomalla vaimolleen menneisyydestään Yhdysvalloissa. Nuori Tom tai Tommy (Anton Yelchin) asuu masennuksesta kärsivän äitinsä (Téa Leoni) kanssa pienessä yksiössä. Tommyn paras kaveri on kehitysvammainen Pappass (Robin Williams). Hän myös ystävystyy vankilassa istuvan naisen kanssa, jonka kanssa keskustelee ikkunan välityksellä lähinnä ihastuksestaan Melissasta (Zelda Williams). Kun Tommyn äiti ottaa yliannostuksen mielialalääkkeitä joutuen aivokuolleena koomaan päättää Tommy vetää töpselit irti ja juosta pakoon.

Tommy ja Pappass nuorina

Vammaista voi esittää Oscar-ehdokkuuden arvoisesti (Leonardo DiCaprio, Tom Hanks, Daniel Day-Lewis) tai sitten voi tehdä niin kuin Robin Williams tässä House of D:ssä. Vammaisuus oli hänelle välillä hyvinkin ohimenevää ja ilmeni parhaiten pakonomaisilla kasvojen ilmeillä sekä törröttävällä alahuulella. Mielestäni suoritus miltei pilkkasi kehitysvammaisia irvokkuudellaan. Pidän David Duchovonysta näyttelijänä sarjoissa kuten X-files ja Californication. Muutamat elokuvatkin joissa olen hänet nähnyt olivat ihan hyviä. Tässä omassa ohjauksessaan hän ei kuitenkaan saanut uskottavaa roolisuoritusta itsestään irti. Jonkun olisi pitänyt ohjata häntä.

Tommy ja Pappass vanhoina

Tea Leoni oli ihan vakuuttava henkisesti epävakaana ja nuori Tommykin oli ihan sympaattinen vaikka hänen varhaisteinivuotensa pyörikin lähinnä seksuaalisen heräämisen ympärillä. Aihepiirin alleviivaamisesta tulikin mieleen, että kuvaako Tommy Davidia itseään nuorena. Hän kun on myöntänyt olevansa seksiriippuvainen. Myös koko Ranskakuvio tuntui jotenkin teennäiseltä.

David oli elokuvassa varmasti koko sielullaan mukana, mutta nyt lopputulos ei vakuuttanut. 

**

Ohjaaja: David Duchovny

Pääosissa:David Duchovny, Téa Leoni, Robin Williams

Kesto:97min

Valmistusmaa:USA