Aladdin (1992)

Aladdin on sellainen elokuva jonka olen nähnyt vain kerran aikaisemmin ja silloinkin suomenkielellä dubattuna. Elokuva onkin tutumpi addiktoitumiseen asti pelaamani Aladdin PC-pelin kautta. Animaatiota olikin helppo seurata kun muisti pelien eri levelit sekä hauskat kipaleet jotka siivittivät Aladdinin kevyitä askeleita.

Aladdin (Scott Weinger) on köyhä poika, jonka apurina on vikkeläliikkeinen Abu-apina (Frank Welker) joka on hyvä viiden sormen alennuksissa. Aladdin ihastuu yläluokkaiseen prinsessa Jasmineen (Linda Larkin), joka on päättänyt karata palatsin naimapaineita kansan pariin. Jasminen isää ja Sulttaania (Douglas Seale) hallitsee hypnoottisella käärmesauvallaan ilkeämielinen Jafar (Jonathan Freeman), joka haluaa vallan itselleen. Jafar käyttää Aladdinia hyväkseen, että tämä kävisi noutamassa taikalampun salaisesta kätköstä, jonne pääsee vain "hiomaton timantti". Aladdin saa lampun käsiinsä ja lampun henki (Robin Williams) lupaa tälle kolme toivetta.

Alddin huomaa olevansa toiveidensa kanssa valtavassa ristipaineessa kun haluaisi miellyttää Jasminea, joutuu välttelemään Jafarin metkuja ja on vielä luvannut viimeisellä toiveellaan vapauttaa lampun hengenkin.

Aladdin, Jasmine, Abu ja Henki

Aladdin olikin yllättävän hyvä animaatio. Varsinkin Robin Williamsin henkiin herättämä lampun henki oli hupaisaa katsottavaa ja Abu-apina oli myös hyvä sidekick. Jafarin luottolintu Iagor (Gilbert Gottfried) oli myös aivan mainio. Luulin tosin äänen kuuluvan Paul Giamattille.

Tätä arvostelua kirjoittaessani mieleeni tuli essee jonka aikoinani kirjoitin, sen mahtipontinen otsake oli: "Disneyn ideologia - kapitalismin globaali promootio". Muistin, että käsittelin esseessäni jollain tapaa tätä Aladdin elokuvaa ja kuinka se osaltaa markkinoi viestinnän professori Lee Arzin mukaan tätä Disneyn ideologiaa. "Tuoreen" vuoden 1997 tilaston mukaan seitsemän kymmenestä maailman myydyimmästä videosta on Disney-animaatioita ja yksi niistä on tämä Aladdin. Alla katkealma esseestäni:

Sankari Aladdin elää Agrabahissa silmänkorkeudella prinsessa Jasminen palatsin kanssa eli hämärien kauppiaiden, murhanhimoisten palatsinvartijoiden sekä kärsivien katulapsien yläpuolella. Tämä viittaa Arzin mielestä siihen, että hänen yhteisöllinen tasa-arvonsa on samaa luokkaa prinsessan kanssa. Aladdinilla on vain vähän kontaktia muiden ihmishahmojen kuin Jasminen kanssa. Hänellä on kumppaninaankin apina ja lampunhenki. Jasmine, Disneyn yksi ”feministisistä” sankarittarista, on särmikäs, seikkailunhaluinen ja itsenäinen vaikka hän loppujen lopuksi tarvitsee miehen opastusta, pelastamista ja hyväksyntää. Aladdinin ja Jasminen romanttinen ja kapinallinen tarina on rakennettu täysin Disneyn hierarkisen maailman sisään; sankari ei koskaan kyseenalaista tai haasta feodaalista järjestystä. Aladdin ei käytä taikalamppua ruokkiakseen nälkäiset katulapset, avustaakseen köyhiä tai riisuakseen Sultanin armeijan aseista, hänen ainoa tavoite on voittaa prinsessa ja uhmata Jafaria, arkkivihollistaan.

Jafar on kuvattu tarinassa ”synkäksi mieheksi, jolla on synkkä tarkoitus”. Hänet on piirretty tummaksi, kulmikkaaksi ja uhkaavan pitkäksi. Agrabahin sulttaani puolestaan on pyöreä, omaa valkoisen parran ja joukon muita rentoja piirteitä. Disneyn roistot kuvataankin usein terävin kulmin kun taas hyvät hahmot pehmein kaarin. Entinen Disney-piirtäjä John Hench perustelee tämän:

Circles never cause anybody any trouble. We have had bad experiences with sharp points, with angles, but circles are things we have fun with. . . circles are very reassuring.

Jafar puhuu paksulla arabialaisella aksentilla ja juonii vallankaappausta läpi koko tarinan. Sulttaanilla on iloinen brittiaksentti ja hän leikkii leluilla, hän on suurelta osin tietämätön poliittisesta juonittelusta. Jasminella on suuret silmät, ovaalinmuotoiset kasvot, huljuva tukka ja nuorekkaan kurvikas vartalo. Arzin mukaan sekään ei ole sattumanvaraista, että Aladdin ja Jasmine ovat ainoat animaation ihmishahmot joilla on länsimaiset nenät ja amerikkalaiset aksentit. Vaaleaihoinen Aladdin, ainoa mies elokuvassa ilman naamakarvoitusta, pelastaa sulttaanin ja Jasminen, jotta Agrabah voi palata normaaliin elämäänsä eli ”eliittijärjestykseen”.

Vaíkka Aladdinilla haluttaisiinkin promota tietynlaista maailmanjärjestystä, niin oli se kuitenkin viihdyttävää katsottavaa.

***1/2

Ohjaajat :Ron Clements, John Musker
Pääosissa:Scott Weinger, Robin Williams, Linda Larkin
Kesto:90min
Valmistusmaa: USA