Pihliskirppis ja tämän päiväinen Myyrmäkihallin kirppis sekä onnekas visiitti Prismassa tarjosivat tällaisen setin tavaraa:
 |
| 101 Parasta kauhuelokuvaa sekä 101 parasta scifi-elokuvaa lähti 2e yhteishintaan, joten oli melkeistäpä pakko ostaa. Torso, Saint Ralph sekä kuvasta puuttuva Poseidon lähtivät vaan 0,25e hintaan (siksi ne ostinkin). Hamburger hilliä on paljon kehuttu, mutta itseltä se on vielä näkemättä. |
 |
| Huomasin kun lauma nörttejä hamusi Prismassa pahvilaatikon sisältöä ja pakkohan minunkin oli katsoa, että mitä se sisältää. Sainkin itselleni toiseksi viimeisen kappaleen pleikkari kolmosta alle puoleen hintaan, jei. |
Nuo 101 kirjat on kyllä sellaisia teoksia, että ne voisin itsellenkin tuonne hyllyyni hamuta jostakin. Ei vain toistaiseksi ole osunut kohdalle reissuillani.. tai sitten en ole vain huomannut niitä :D
VastaaPoistaNäin mainoksen noista Prisman pleikkareista ja totesin siinä kohdin itsekseni niiden menevän varmasti kuin kuumille kiville siihen annettuun hintaan. Postauksesi vahvisti tämän epäilyni todeksi.
Joo, noi 101 tai 1001 sitä tai tätä ovat siitä hauskoja, että niiden kautta saattaa löytää elokuvia mitä ei ehkä muuten tulisi katsoneeksi ja ovatkin yleensä jollain tapaa laadukkaita.
VastaaPoistaOlin sattumalta Prismassa juuri kun kauppa aukesi ja varmaan noin 15 minsan sisään siitä sain sen toiseksi viimeisen kappaleen...ainakin lähi-Prismassani näin. :)
Minä maksoin kympin kappaleelta noista kirjoista, tosin ne olivat silloin vielä uusia ja on niitä tullut selailtuakin aina silloin tällöin. Tuollaiset kirjat ovat aina mukavaa ajankulua, vaikka ei ehkä täysin samaa mieltä valintojen kanssa olekaan. Kyllä ne aikalailla ymmärrettävästi onkin koostettu, ettei niistä suuremmin riidan aiheita löydäkään.
VastaaPoistaJos ei muuta, niin Hamburger Hillissa on Philip Glassin musiikki.
Minäkin bongasin sen Prisman mainoksen ja ehdin nanosekunnin verran harkita asiaa, kunnes sitten totesin saman kuin aina silloin kun mietin uuden konsolin ostamista: sitten pitää ostaa sille pelejäkin ja pelkään niiden jäävän käyttämättä.
Minä kun olen hyvin kasuaalipelaaja ja muutama minuutti Super Mariota kantaa yleensä hyvin pitkälle. Jämähdin aikoinaan 16 bittiin ja jopa eka Playstation on jäänyt minulle vieraaksi. Siitä syystä aina satunnaisesti tuumin, että pitäisi joskus ottaa askel pois Sega Megadrivesta, mutta en vain ole niin tehnyt.
Totta puhut noista pelien hankinnasta. Minulla jo on wii, joten pleikkari oli sinällään "turhaa extraa". Ostamani blu-ray soitin osoittautui kuitenkin sellaiseksi sudeksi, että ajattelin pleikkarin tarjoavan kätevästi levyjen toiston lisäksi mahdollisuuden pelailla pelejä. Myös cd-rom pelieni pitäisi tässä pyöriä.
VastaaPoista