sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

perjantai 30. joulukuuta 2016

Nymphomaniac: Volume I ja II (2014)

Nymphomaniac on Lars Von Trierin ohjaama elokuva, joka on jaettu kahteen osaan vol 1 ja vol 2. Katsoin elokuvat Netflixistä ja niiden alussa oli teksti, että kyseessä on lyhyempi ja sensuroitu versio.

Aseksuaali mies (Stellan Skarsgard) löytää naisen (Charlotte Gainsbourg) keskeltä sivukujaa mukiloituna ja vie tämän kotiinsa lepäämään. Nainen sanoo nimekseen Joe ja alkaa kertoa tarinaansa elämästään nymfomaniansa kanssa. Mies antaa tarinan välissä kommentteja kuinka naisen käytöskuviot käyvät yksiin kalojen tapojen ja matemaattisten yhtälöiden kanssa.

Joe kertoo tarinaansa kuinka on harrastanut seksiä lukemattomien miesten kanssa ja vaikka hänellä oli kohtaus naimisissa olleen miehen kanssa, joka jätti vaimonsa (Uma Thurman) hänen takiaan ei sillä ollut vaikutusta hänen seksitoimilleen.

Toistuva mies naisen tarinassa on Jerôme (Shia LaBeouf), joka vei hänen neitsyytensä ja johon hän myöhemmin rakastuu. Rakkauden myötä Joe menettää kykynsä saavuttaa orgasmin. Epätoivoissaan nainen etsii seksuaalisuutta sadomasokismista häntä dominoivan "ammattilaisen" (Jamie Bell) avustuksella. Joe on niin koukussa uuteen seksuaaliseen mieltymykseensä että jättää pienen lapsensa yksin yöksi kotiin hakiessaan seksuaalisia fiksejään. Tapahtuman seurauksena Jerôme jättää Joen ja lähtee lapsen kanssa.

Joe passitetaan työpaikkansa toimesta seksiaddiktien terapiarinkiin, jolloin tajuaa ettei tule koskaan muuttumaan ja lopettaa toimistotöiden hommailun. Joe saa töitä L:ltä (Willem Dafoe) lainojen perijänä hyödyntäen tuntemustaan miehistä ja väkivallan käytöstä. Joe saa tehtäväkseen koulia nuoresta orvosta seuraajansa velkojana.

Tarinan kerrottuaan käy ilmi että tarinaa kuunnellut uusi ystävä ei olekaan niin kiva.

Joe kertoilee tarinaansa aseksuaalimiehen sängyssä
Elokuvaparin ensimmäinen osa oli seuraajaansa kiinnostavampi. Olin miltei yllättynyt kuinka mukaansa tempaavaa elokuvaa oli katsoa kun Netflixissä leffalle annetut tähdet olivat niin alakanttiin. Elokuvaa kantoi kiehtovien pääosaesittäjien, Stellan ja Charlotten, lisäksi vahvat sivuosat. Varsinkin Jamie Bellin osa kiduttavana nautinnon tuottajana oli hyytävä. Ensimmäinen osa keskittyi Joen nautintoihin kun taas toinen puoli kadonneen seksuaalisuuden etsimiseen. Jälkimmäinen osa oli pirstaleisempi ja väkivaltaisempi eikä sitä ollut enää niin kiinnostava katsoa. Elokuvat kestivät yhteensä noin nelisen tuntia. 

Elokuvassa oli sanomaa siitä kuinka syyllisyydessä kieriskelevää naista ei oltaisi tuomittu jos kyseessä olisi ollut mies joka olisi tehnyt samat asiat kuin hän. Loppu antaa aika synkän kuvan miessukupuolesta ja oli mielestäni jo vähän liikaa miesten pahiksiksi tekemisessä. 

Lars on totuttu näkemään elokuvan tekijänä joka puskee konventionaalisen rajoja ja olihan tämä ihan taas jotain erilaista mitä valtavirta tarjoaa eikä edes huonolla tavalla erilaista.

***

#elokuvahaaste2016 (31. Elokuva, jossa päähenkilö kamppailee sairauden kanssa)

Ohjaaja: Lars Von Trier (Melancholia, Idiootit)
Pääosissa: Charlotte Gainsbourg, Shia LaBeouf)
Kesto:118min
Valmistusmaa:Tanska

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti