sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

The Revenant (2015)

Viime vuonna elokuvallaan Birdman Oscareita kahminut ohjaaja Alejandro González Iñárritu taitaa putsata tänäkin vuonna pöytää elokuvallaan The Revenant

Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) on uudisraivaaja 1800-luvun Jenkeissä. Hän on osa porukkaa, jotka keräävät turkkeja vaihdon välineiksi. Karussa maastossa Glass joutuu karhun raatelemaksi, mikä jättää hänet hädin tuskin henkiin. Miehien on hankala kantaa vaikeassa maastossa loukkaantunutta Glassia ja niinpä he päättävätkin jättää hänet taakseen. Glassin seuraksi jää vain hänen puoliksi intiaani poikansa Hawk (Forrest Goodluck) ja Bridger (Will Poulter) sekä palkkion takia jäävä John Fitzgerald (Tom Hardy). Miehet lupaavat jäädä niin pitkäksi aikaa kunnes Glass kuolee. 

Fitzgerald kyllästyy kuitenkin odottamaan ja päättää tukehduttaa Glassin, tapahtuman huomaava Hawk yrittää keskeyttää tilanteen, mutta saakin itse puukosta. Liikunta- ja puhekyvytön Glass näkee sivusta kaiken eikä pysty tekemään mitään estääkseen poikansa murhan. Fitzgerald saa huijattua Bridgerin lähtemään mukaansa ja jättämään Glassin niille sijoilleen. Elämästä luopumaan valmistautunut Glass saa uutta puhtia kostosta. 

Domhnall Gleesonin voi nähdä mainiossa kapteenin roolissa. 

Alejandro ohjaa DiCapriota parhaansa mukaan
The Revenant on ehdottomasti yksi kauneimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Jokainen otos oli kuin valokuva. Luonto oli kauneimmillaan ja elokuva kuvattiinkin käyttäen sen omaa valoa. Kanadassa kuvatuista metsämaisemista koivuineen, lumineen ja mäntyineen tuli Suomen luonto mieleen. Jos Emmanuel Lubezkia ei palkita parhaasta elokuvauksesta Oscar-mittelöissä, niin vääryys on tapahtunut.

Leonardo DiCaprio on ansaitusti ehdolla parhaasta miespääosasta Oscar-gaalassa. Samoin Tom Hardy pahiksena ansaitsisi sivuosa-Osacarinsa. Leon soisi jo saavan kultaisen miespystinsä enkä keksi parempaa roolisuoritusta kuin tämä mistä hän sen voisi saada. Suurimmaksi osaksi ilman kunnollisia repliikkejä sanomaan kykenemättömän Glassin rooli oli varmasti haastava fyysisine ponnisteluineen eikä epäuskottavuudesta ollut jälkeäkään. Karhun raatelemine kauloineen örisevästä Glassin hahmosta olisi voinut helposti tulla koominen, mutta DiCaprion käsissä tuska oli käsin kosketeltavissa. 

Glassin mukana on hänen kuolleen vaimonsa sanat taistelusta viimeiseen hengen vetoon asti
Pidin myös siitä, että elokuvassa ei olla tehty liikaa vastakkainasettelua "intiaanien ja valkoisen miehen" välille vaan myös intiaaneilla oli toisissa heimoissa vihollisia. Kaikki tappoivat toisiaan eikä eläimetkään säästynyt karuilta kohtaloilta. Tämä oli todelllinen selviytymistarina. Juoni oli toki hyvin varhaisessa vaiheessa ennalta-arvattava, mutta kysymys olikin enemmän siitä, että kuinka siihen tiedettyyn lopputulokseen päästään. Glassin matka Fitzgeraldin luokse piti kiinnostuneena. Elokuvaa on syytetty tylsyydestä ja ylipitkyydestä, mutta oma aikani ei ainakaan käynyt pitkäksi. Mielestäni se aika tarvittiin, että Glassin vaellukseen; esteisiin, onnistumisiin ja ennen kaikkea eloon jäämisen taisteluun pystyi samaistumaan. 

Näin suomalaisena jatkuva vaatteiden kastelu hyisessä vedessä nostatti ihokarvat pystyyn. Joku ruotsalainen kommentoi imdb:n keskustelupalstalla samantapaisesti. Kai tällaisille kylmien maiden ihmisille on jo pienestä pitäen varoiteltu hypotermian vaaroista.  Joissain kohdissa myös tuntui vähän siltä, että Glassin eteen olisi kuin väkisin laitettu erinäisiä esteitä, että hänen matkansa olisi mahdollisimman vaivalloista, mutta nämä tuntemukset menivät nopeasti ohitse.

Huomasin yhdessä kohtauksessa suuni olevan kirjaimellisesti auki. Tämä elokuva osaa hämmästyttää. 

*****

Ohjaaja: Alejandro González Iñárritu (Birdman, Biutiful, Babel)
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hardy, Will Poulter
Kesto:2h36min
Valmistusmaa: USA

3 kommenttia:

  1. Hah, hyviä pointteja huomasit, mitkä itelläkin tuli mieleen, mutta sitten juuri häipyi mielestä kun kokonaisuus oli niin valloittava.

    Tuo on ihan totta, mitä sanoit, että väärissä käsissä Glassin rooli tosissaan olisi ollut aika tragikoominen, mutta Leon hoitaessa homman se ei tullut edes mieleenikään elokuvaa katsoessa. Sama tuo, että intiaanit olikin pistetty vastakkain yllätti elokuvassa, kuten myös se yksinäinen intiaani, joka auttoi Glassia. Muutaman millisekunnin ajan kävi myös mielessä, että onkohan tässä nyt vähän kuroteltu liian pitkälle, kun taas yksi vastoinkäyminen Glassia koetteli... Mutta eniten kyllä mietitytti juurikin se hyinen vesi ja ne paksut turkikset, mitkä eivät kyllä siinä kohtaa kauheasti lämmitä, kun ovat läpimäräksi kastuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja noista Oscareista piti vielä mainita, kun itse huusit sen kuvauksen Oscarin perään, niin itse pahastuisin suuresti jos maskeerauksen Oscar menisi sivu suun. Kohtaus, jossa Glass sitten palaa sinne leiriin ja huomaa Fitzgeraldin paenneen, huomasin katsovani vain DiCaprion huulia. Kuinka hyvin ne oli saatu maskeerattua järkyttävän pahasti rohtuneiksi - kuten varmaan olisivatkin jos noin paljon olisi luonnon armoilla aikaa viettänyt.

      Poista
    2. Itsekin muuten kiinnitin huomiota niihin huuliin, että onpa pahan näköiset! Mutta juurikin luonnollisella tavalla, että tavallaan unohdin että kyseessä on maskeerauksen taidonnäyte.

      Poista