sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Foxcatcher (2014)

Kesä lähestyy ja joka lehti tyrkyttää fitness-ohjeita, sen kunniaksi siis: urheiluelokuvien putki!(Melkein sama asia kuin itse jumppaisi).

Foxcatcher kertoo painijasta, joka pääsee köyhistä olosuhteista rikkaan miehen palkkaamaksi. Elokuva oli aikoinaan Oscar-ehdolla jopa viidessä eri kategoriassa, muun muassa ohjauksesta sekä sivu- ja pääosamiehen pesteistä. Elokuva perustuu tositapahtumiin, kuten niin moni muukin urheiluelokuva...


John du Pont (Steve Carell) on multimiljonääri, joka ihailee painin harrastajia ja olisi itsekin sellainen halunnut nuoruudessaan olla, mutta snobiäitinsä halveksuessa alhaista lajia, ei hän päässyt sitä koskaan toteuttamaan. John päättääkin rakentaa itsellensä Foxcatcher-nimisen painijoiden tiimin, jotka pyrkivät tavoittelemaan Olympia-kultaa. Mukaan John palkkaa köyhistä olosuhteista tulleen painijan Mark Schultzin (Channing Tatum), jota on valmentanut tämän veli David (Mark Ruffalo). David ei kuitenkaan lähden mukaan hulppeisiin olosuhteisiin Johnin maille, jossa painijat treenaavat. John on ekstentrinen kaveri ja houkuttelee penaalin tylsimmästä päästä olevan Markin paheiden tielle. John kuitenkin päättää, että Mark löysäilee liikaa eikä kykene valmentamaan muita painijoita ja hakee Davidin perheineen vetämään hanketta. Tästä Mark ei pidä ollenkaan. Harhoissa elävä John haluaa median kautta valheellisesti näyttää, että hän olisi päävastuussa valmennuksesta. 
 
Mark ja John
Foxcatcher oli silmät verkkokalvoon polttavan huono elokuva. Miltei kaikkia päänäyttelijöitä oli jotenkin fyysisesti muokattu näyttämään erikoisemmilta, kuten Carrelin jättinenä, jota vielä jatkuvasti korostetusti kuvattiin. Mark Ruffalo oli yllättävän hyvä tässä ja olikin elokuvan parasta antia. Keskiössä olleet Carrel ja Channing kuitenkin tekivät elokuvasta yhtä kiinnostavaa katsottavaa kuin sen kuuluisan maalin kuvumisen seinään. Tai no oli Carrelilla hetkensä.
 
Elokuva oli leikattu niin, että se hyppi paljon kohtauksesta kohtaukseen eikä sitä ollut aina helppo seurata: Foxcatcherissä tapahtui jotain sekavaa draamaa sen alusta keskivaiheelle ja sitten lopussa John kävi jostain syystä niittaamaassa Davidin. Ehkä hän oli kateellinen tämän valmennustaidoille, kuka tietää ja tärkeämmin, ketä kiinnostaa? Elokuva ei ainkaan pystynyt saavuttamaan yleisönä istuvan minän kiinnostusta hahmoihin ja heidän kohtaloihinsa. 

Erikoinen elokuva. Ei hyvällä tavalla.

**

Ohjaaja: Bennett Miller (Moneyball, Capote)
Pääosissa: Steve Carell, Channing Tatum, Mark Ruffalo
Kesto:2h14min
Valmistusmaa: USA

4 kommenttia:

  1. Mark Ruffalon Hulkiksi muuntuminen olisi saattanut hetkellisesti piristää tätäkin leffaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi kieltämättä tuonut kaivattua piristystä! :D

      Poista
  2. Täysin samaa mieltä. Kuuluu kategoriaan "en ymmärrä arvostusta". Ainoa hyvä puoli olikin juuri Mark Ruffalo. Steve Carell oli jopa ärsyttävän huono, niin monotonisen tylsä ja puinen. Lopun juonenkäänteet olivat tuskastuttavan irrationaalisia ja kuten sanoit ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut. Ihmettelin myös, että onko hahmot tahallaan kirjoitettu tavallista tyhmemmiksi. Eritoten Tatumin hahmo oli tylsää seurattavaa, kun näki kilometrin päähän, että sillä tyypillä ei mikään pään sisässä oikein liiku.

    Ja kaikki tämä on niin harmillista, sillä pidin Moneyballin pohjalta Bennet Milleria hyvänä ohjaajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla että Moneyball on edes astetta parempi Kun ajattelin sen tähän putkeen sisältää!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.