The Passion of the Christ (2004)

Mel Gibsonin ohjaama The Passion of the Christ herätti paljon keskustelua ilmestyttyään. Elokuva kertoo tarinan Jeesuksen viimeisistä 12 tunnista ennen kuolemaansa. Sen graafiset väkivaltakuvat sekä juutalaisten kuvaaminen erityisen julmina sai osakseen sekä ihastusta, että kauhistusta. Erityisesti se herätti keskustelua Gibsonin väittäessä sen olevan historiallisesti tarkka. Lipunmyyntituloissa elokuva oli vuonna 2004 Yhdysvaltain kolmanneksi menestynein elokuva. Samalla se oli kaikkien aikojen katsotuin K18-elokuva. Aiheesta kirjoitettiin useita kirjoja ja artikkeleita elokuvan ilmestymisen jälkeen.  Keskustelua herätti erityisesti se, että voiko sitä pitää suoranaisesti antisemitistisenä.

Jim Caviezel toimii elokuvassa Jeesuksena, joka petetään Juudaksen (Luca Lionello) toimesta ja päätyy ristille ihmisten syntien tähden. Tein elokuvasta opiskeluaikoinani esseen josta lainaan tähän arvosteluun. Esseessäni tarkastelin onko elokuva juutalaisvastainen.

Jeesusta koetellaan

Antisemitismin pitkät juuret ovat lähtöisin jo kristinuskosta. Tämä on sinällään mielenkiintoista, koska kristinuskon keskeisin henkilö – Jeesus – oli itsekin juutalainen. Kaiken lisäksi Jeesus toimi rakkauden sanoman levittäjänä. Uusi testamentti ja kirkon kirjoitukset antavat kuitenkin huonon kuvan juutalaisista, heidän yllään leijuu pahamainen ”Jeesuksen tappajien” leima. Kristityt ovat pyrkineet demonisoimaan juutalaisia järjestelmällisesti jo keskiajalta lähtien. He levittivät näistä muun muassa kuvaa saatanan jälkeläisinä. Kristittyjen antisemitismi onkin jaettavissa kahteen osa-alueeseen: 1.) Vanha-aika: Kristityt näkivät juutalaiset jumalantappajina. 2.) Moderni aika: Nationalistiset sekä rasistiset myytit. Juutalaiset koettiin kansan selvitymisen uhkana.

Ranskan vallankumous 1800-luvulla nosti esiin liberaalien ajatuksien aallon, tällöin myös juutalaiset kokivat emansipaation. Tästä huolimatta monien ennakkoasenteet pysyivät ja  juutalaisviha, joka alkoi Golgatalta huipentui Auschwitziiin. Natsismi istutettiin samalle vihan maaperälle, missä vuosia kestäneet kirkon asenteet olivat jo aikaisemmin kukoistaneet.  

“Passio näytelmä” (The passion play) tarkoittaa dramaattista kuvausta jeesuksen viimeisistä hetkistä ennen kuolemaansa. Näytelmä esitetään noin joka kymmenes vuosi Bavarian kylässä Oberammergau:ssa ja sen perinne on lähtöisin keskiajalta. Ensimmäinen kirjattu passio (lat. passus = on kärsinyt) oli 1200-luvulla Sienassa. Melkein jokaisessa Euroopan kaupungissa on oma versionsa Jeesuksen kärsimysnäytelmästä, mutta perinne ei kuitenkaan kuulu protestantti reformistien uskontopiiriin. Passion esittämisen aika oli vuosisatoja todellinen uhka juutalaisille. Näytelmän ”jälkilöylyt” saattoivat yltyä erittäin väkivaltaisiksikin. Juutalaisia vainottiin ja hakattiin. Keskiajalta lähtöisin oleva kuva passiosta on antanut oikeutuksen ja syyn juutalaisvihaan, nähden heidät jumalantappajina. Mel Gibsonin elokuva jatkaa samoilla jalanjäljillä. Monet juutalaiset sekä uudistusmieliset kristityt pelkäsivät, että II vatikaanin jälkeen tehty juutalaisten ja kristittyjen välisten suhteiden edistystyö menisi elokuvan myötä hukkaan.

Noin vuodesta 1960 kristityt ja juutalaiset ovatkin pyrkineet lähentymään ja jättämään syyttelyt taakseen menneisyyteen. Edistyksen puolesta työtä tehneet pelkäsivät että Gibson ei ottaisi huomioon elokuvan mahdollisia vaikutuksia eikä näin pyrkisi historialliseen tarkkuuteen. Gibson korosti elokuvan olevan uskollinen Raamatulle ja olevansa perillä "miten kaikki tapahtui". Hän antoi ohjaajan tittelin pyhälle hengelle ja ilmaisi vain noudattavansa tämän tahtoa.

Gibsonin ”myönnytys” juutalaisille olikin vain se, että hän ei laittanut englanninkielisiä tekstejä arameankieliseen jakeeseen (Matteus 27:25): ”Hänen verensä olkoon meidän ja meidän lapsiemme päällä.” (his blood be upon us and upon our children), mikä (kuitenkin) sanottiin elokuvassa juutalaisten toimesta. Jae kuuluu lähinnä nunna Emmerichin näkyihin, eikä sillä ole kovinkaan vankkaa historiallista pohjaa. Elokuva sisältää evankeliumien lisäksi tietoa antisemitistisen saksalaisen Anna Katharina Emmerich (1774-1824) stigmaatikkonunnan näyistä, jotka kirjailija Klemens Brentano julkaisi vuonna 1833 kirjassa Das bittere Leiden unseres Herrn Jesu Christi. Tämän näyistä löytyy erityisen vihamielisiä kuvauksia juutalaisista.

Risti on raskas kantaa

Gibson kuuluu ultratraditionaaliseen katoliseen ryhmään, mikä hylkää monia reformiajan ajatuksia II:sta vatikaanista lähtien. Uudistuksiin kuuluu muun muassa juutalaisten vapauttaminen jumalan murhasta (1965). Gibson hylkää jyrkästi tutkijoiden tekemät päätelmät Jeesuksesta hänen elin ajaltaan, eikä ota huomioon, että: Jeesus oli juutalainen, hän eli ja kuoli juutalaisena, Jeesuksen opetukset olivat yhtenäisiä heprealaisten profeettojen opetuksien kanssa, Jeesuksen teloitus oli pääasiassa roomalaisten asia, koska Jeesus oli uhka Rooman vallalle, Evankeliumien kirjoittajat eivät olleet historioitsijoita vaan uskon asian puolesta toimijoita. Enakeliumit ovat myös kirjoitettu noin 70 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen. Kukaan evankelistoista ei ollut todistamassa ristiinnaulitsemista, toisin kuin Gibson väittää. Juutalaisten esittäminen huonossa valossa evankeliumeissa saattoi johtua Kristinuskon kannatusta lisäävänä motiivina.

Juutalaisista ei anneta mitään positiivista kuvaa elokuvassa. Gibson kuvaa Pontius Pilatuksenkin humaanina vaikka tämä on täysin historian tietojen vastaista, joka korostaa juutalaisten pahuutta elokuvassa. Juutalaisten hallussa olevat saatanalliset voimat on keskiaikainen myytti. Elokuvassa seikkailee juutalaisten keskuudessa naispuolinen saatanan ruumiillistuma korostamassa tätä myyttiä. Missään evankeliumissa ei kuitenkaan mainita tämänkaltaista tapahtumaa. Myöskään Jeesuksen väkivaltainen kuolema ei löydy Markuksen eikä Matteuksen evankeleumeista ja silti se on elokuvan pääosassa.

Tutkijoita on myös häirinnyt elokuvan esittämä kuva juutalaisesta ylipappi Kaifaasta (Caiaphas). Todellisuudessa tämä oli täysin Pilatuksen käskytettävissä, ilman omaa päätäntävaltaa oleva henkilö. Elokuvassa hänet esitetään kuitenkin, ilman Raamatullista tai historiallista pohjaa, juonittelevaksi Jeesuksen tuomitsijaksi, Pilatuksen nostellessa käsiään voimattomana. Pilatuksen vaimon kuvaaminen sympaattisena on evankeliumien ulkopuolinen elementti, joka luo Pilatuksesta tarpeettoman humanistisen kuvan. Roomalaisten vallasta tuomitsemisprosessissa kertoo jo latinaksi kirjoitettu lyhenne Jeesuksen ristillä: INRI (Jeesus Nasaretilainen juutalaisten kuningas).   

Mel Gibson mugshot

Mel Gibsonin isä Hutton Gibson on tunnettu holokaustin kieltäjä. Mel ei ole jakanut isänsä mielipiteitä julkisuudessa, mutta sympatiaa juutalaisia kohtaan ei häneltäkään erityisemmin löydy. Tästä esimerkkinä Mel Gibsonin kommentit hänen pidätyksen yhteydessä rattijuoppoudesta, jolloin hän ilmaisi juutalaisten olevan vastuussa kaikista sodista maailmassa. Esseessänin tulin siihen lopputulemaan, että Gibson teki subjektiivisen elokuvan, jossa hän antoi omien motiiviensa vaikuttaa. Virheen hän teki siinä, että sanoi elokuvaa historiallisesti tarkaksi. Mielestäni Jeesuksen aikaisista tapahtumista on vaikea tehdä millään tavalla historiallisesti tarkkaa elokuvaa. Melillä oli oikeus tehdä elokuva omasta näkökulmastaan, mutta sen elokuvalliset ansiot jäävät aika minimiin. Pääosassa on se kuinka pahasti Jeesus saa pataansa ja väkivaltakuvilla mässäillään. Gorea on niin paljon, että voisi elokuvaa pitää kuuluvan genreen kauhu. Hyvää elokuvassa on kuitenkin se, että näyttelijät eivät puhu englantia ja elokuvassa on mukava värisävy. 

**

Ohjaaja:Mel Gibson (Braveheart, Apocalypto)

Pääosissa:Jim Caviezel, Monica Bellucci, Maia Morgenstern

Kesto:127min

Valmistusmaa:USA

Kirjallisuutta aiheesta:

Ariel, Yaakov

2004 The Passion of the Christ and the passion of the jews. Re-viewing The Passion: Mel Gibson’s film and its critics. Palgrave Macmillian. USA.

Johnston, Robert K.

2004 The Passion as dynamic icon; A Theological reflection. Re-viewing The Passion: Mel Gibson’s film and its critics. Palgrave Macmillian. USA.

Perry, Marvin; Schweitzer, Frederick M.

2004 The Medieval passion play revisited. Re-viewing The Passion: Mel Gibson’s film and its critics. Palgrave Macmillian. USA.

Witherington III, Ben

2004 Numb struck: An Evangelical reflects on Gibson’s passion. Perspectives on The Passion of the Christ; Religious thinkers and writers explore the issues raised by the controversial movie. Miramax books. New York.

Ketola, Mikko. 2006. Onko antisemitismi vain katsojan silmissä?: The Passion of the Christ –

elokuvan vastaanotto Yhdysvalloissa. Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu.

http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/ketola288-305.pdf. (Luettu 6.12.2007).