Mike Tyson:Tyly totuus -kirja (2014)

En erityisemmin ole seurannut nyrkkeilyä, mutta Mike Tyson on silti minulle mediasta hyvinkin tuttu. Käsitykseni on ollut, että hän ei ole maineeltaan kovinkaan puhtoinen, mutta kuitenkin nyrkkeilyn huippua. Luettuani Mike Tysonin ja Larry Slonen kirjoittaman kirjan: Mike Tyson - tyly totuus ei tämä yleiskuva juurikaan muuttunut, mutta antoi paljon syvemmän luotauksen mitä noihin paheisiin ja kunnian hetkiin kuului. Yksi ennakko-oletukseni kuitenkin muuttui, että Tyson on tyhmä jätkä.

Mike Tyson ennen tuloaan Iron Mikeksi oli kovien kulmien kasvatti. Pikku-Tyson sai jo pienestä pitäen maistaa nyrkkiä. Brownswillen slummeissa ei pärjännyt jos ei pistänyt hanttiin, sen Tyson sai huomata kantapään kautta kun tämän rillit pöllittiin, rahat putsattiin ja pahat miehet yrittivät raiskata pimeillä kujilla. Juopon äidin kasvattama Tyson löysi paikkansa slummista ryöstelijöiden juoksupoikana, josta ulospääsyn toi mahdollisuus nyrkkeilyyn. Tysonin manageriksi päätynyt Cus D'Amato näki holtittomassa pikku-Tysonissa potentiaalin. Cus otti Tysonin siipiensä alle ja opetti tämän nyrkkeilemään apinan raivolla. Cus ei halunnut Tysonin näyttävän inhimillisyyttä kenellekään vaan opetti röyhkeyden ja itsevarmuuden psykologisen tärkeyden.

 Aina kun näytin tunteeni, hän [Cus] halveksi minua. Joten en ratkennut kyyneliin. "Turhaan sä murehdit, Cus.", sanoin ylimielisesti. "Saat nähdä. Jonakin päivänä koko maailma vielä pelkää mua. Kun ne sanovat nimeni, ne itkevät verta, Cus". Sinä päivänä minusta tuli Iron Mike. Sataprosenttisesti.

Cusistä tuli Tysonille isän tapainen roolimalli ja Mikestä tulikin Cusin antamilla eväillä vain kaksikymppisenä nuorin maailmanmestari ikinä ja force to be reckoned with. Voitto toi myös miljoonapalkkiot ja rahaa alkoi virrata uuteen malliin. Köyhyydessä kasvanut Tyson ei paljoa rahasta välittänyt vaan tuhlaili ne kokkeliin, ruohoon ja naisiin. Tämä onkin kirjan toistuva teema ja koko ajan odottaa että milloin tulee kohta; "mutta sitten tajusin, että näin ei kannata tehdä ja laitoin rahat säästöön ja lopetin huumeet ja yhden illan jutut". Valitettavasti tällaista kohtaa saa odottaa kirjan viimeisiin sivuihin asti. Raitistumisenkin jälkeen mainitsee Mike vielä jälkikirjoituksen jälkikirjoituksessa, että kolmen vuoden raittiuden jälkeen ratkesi taas.

Kirja käsittelee myös Miken raiskaustuomion sekä lukuisat muut syytteet jotka epäsuosittu ja rahakas Mike sai osakseen. Raiskaustuomioon on vaikea ottaa kantaa, että tapahtuiko raiskausta ollenkaan kuten Mike sanoo vai tapahtuiko se kuten Desiree sanoo. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että syytteitä on helppo heitellä kun kyseessä on kyseenalaisella maineella varustettu nyrkkeilijä.

Nyrkkeilyä en siis ole juurikaan seurannut, mutta kirjaa oli viihdyttävä lukea vaikkakin jossain vaiheessa alkoi hieman turhauttamaan jatkuva viina-kokkeli-lutka-ralli. Voin kuitenkin hyvin kuvitella että sellaista hänen elämänsä on ollut. Aina äärimmäisyyksissä eläneen Miken mopon voi hyvinkin uskoa lähteneen käsistä kun raha ja maine siihen mahdollisti. Kirjassaan Mike myös paljastaa että on pitänyt itseään aina rumana ja kuuluisalla kasvotatuoinnillaan halusi ruhjoa kasvonsa. Hän suunnitteli aluksi kasvoilleen sydänten yhteensulaumaa, mutta taiteilija ei ollut suostunut siihen vaan oli ehdottanut nykyistä tribaalia.

Positiivista on myös se, että omaelämänkerta ei tunnu siloitellulta eikä Mike yritä antaa itsestään puhtoista kuvaa vaan se todellakin tuntuu tylyltä totuudelta. Nyrkkeilijöiden älykkyys on mielestäni aina hieman kyseenalaista kun ovat saaneet niin paljon iskuja osakseen, mutta Mike vaikuttaa sivistyneeltä kaverilta, joka on nimenomaan itseoppinut lukemalla paljon. Hän pitää itseään myös historiaintoilijana joka tulee usein kirjassa esiin. Kirjan kieli liikkuu kuitenkin pitkälti kulli-pillu-nekru-akselilla. Mike vielä selventää kirjan lopussa mitä tarkoittaa käyttäessään usein toistuvaa nekru-sanaa kirjassaan:

Sanan vastakkaiset ulottuvuudet, halventava tai hellittelevä merkitys riippuu asianyhteydestä. Voin toivottaa nekrun vittuun ja sanoa vihaavani häntä. Ja yhtä hyvin voin tunnustaa rakastavani jotain nekrua, jonka puolesta olisin valmis kuolemaan.

Mike tunnustautuu kirjassa myös elokuvafaniksi ja siteerasikin monissa haastatteluissaan elokuvia tai kirjoja. Myös Rocky-elokuvat saivat lisää syvyyttä kun Tyson kirjassaan selvittää, että nyrkkeilymaailmassa pahimpia loukkauksia on kutsua toista pummiksi tai tomaattikannuksi. Mike Tyson on myös tehnyt itse lukuisia cameoita elokuvissa kuten Kaamea kankkunen, Rocky Balboa ja Scary movie 5. Lisäksi hänestä on tehty dokumenttielokuva "Tyson". Kaamean kankkusen menestyksen myötä pennitön Tyson sai potkua uudelle uralleen viihdetaiteilijana. Elokuva antoi hänen maineelleen kohotuksen ja pääsi Oprahinkin vieraaksi.

Tykkäsi sitten miehestä tai vihasi, niin on hänen vaiheitaan kiinnostava lukea.

***1/2

Kirjoittanut: Mike Tyson, Larry Sloman

Pituus:538s.

Kustantaja:Johnny Kniga