Ystäväni kertoi ehkä noin vuosi sitten kun oli mennyt ostamaan tyttärelleen
My little ponia, niin myyjänä toiminut nuori mies oli suhtautunut odottamattomasti ostokseen. Hän kun oli maininnut kuinka siistejä nämä ponit hänen mielestään ovat, "varsinkin nämä uudemmat". Useampihan meistä tietää, että My little ponit olivat 80-luvulla söpön pullakoita kun taas 90-luvulle tultaessa kokivat muodonmuutoksen ja tulivat hoikemmiksi. Ystäväni myös mainitsi, että ilmeisesti nykyään jotkin pojat ja miehetkin tykkäävät My little poneista. Muistan miettineeni, että mitäköhän ilmiön takana on ja onko se edes totta.
 |
| Friendship is magick |
|
Sattumalta tömäsinkin
Bronies: The Extremely Unexpected Adult Fans of My Little Pony -dokumenttiin, joka kertoi näistä nuorista tai ei enää niin nuorista miehistä, jotka olivat täysin hullaantuneet My little pony -nimiseen sarjaan ja halusivat sarjaan liittyen kerätä oheismateriaalia kotiinsa eli näitä poneja. Sarja on luonnollisestikin suunnattu pikkutytöille ja käsittelee ystävyyden teemoja. Jokaisessa jaksossa on jonkinlainen opetus ystävyydestä ja jokainen hahmo edustaa jotain harmonian osaa, kuten naurua, taikuuttaa, lempeyttä ja anteliaisuutta. Dokumentissa haastateellaankin muutamaa fania, joiden fanitus huipentuu BronyCon-festivaalille, jossa kaikki fanit kokoontuvat kuuntelemaan ääninäyttelijöiden ja muiden sarjaan osallistuneiden paneelia, kuuntelemaan sarjasta inspiroituneiden fanien taidonnäytteitä kuten musiikkia sekä lasertaidetta ja tietysti ostamaan "ponikamaa".
 |
| Pikkuisten ponien ystävät |
Dokumentissa haastatellaan lähinnä jenkkejä, mutta ohjelmassa on myös yksi saksalainen pariskunta, joka tapasi My little pony -harrastuksensa merkeissä. Yksi faneista asuu jenkkilän junttilassa ja saa paljon shittiä osakseen paikallisilta redneckeiltä. Hänen autonsa takalasi muun muassa hakattiin mäsäksi juuri kun hän oli laitattanut kustomoidut My little pony -tarrat. Yksi faneista on puolestaan aspergerin oireyhtymästä kärsivä nuori, jolle normaalisti sosiaaliset tilanteet ovat ahdistavia, mutta käytyään BronyConista saa täysin uutta uskallusta.
 |
| Omat My little ponini |
Fanit korostavatkin, että BronyConissa on parasta kun kaikki hyväksytään eikä ketään karsasteta kuten ehkä yleisesti "ulkomaailmassa" tehdään. Mielestäni mielenkiintoisinta näissä My little poneja fanittavissa miehissä eli Bronies:ssa oli se, että he olivat suureksi osaksi heteroita ja korkeasti koulutettuja miehiä. He ilmoittivat pitävänsä sarjasta, koska se oli hyvin animoitu ja he pystyivät soveltamaan sarjan opetuksia oikeassa elämässä. Kaikki heistä myös tiedosti sen, että ei ole kovinkaan "normaalia" tykätä pikkutytöille suunnastusta sarjasta, mutta kuitenkin he kaikki huomasivat aina palaavansa sen äärelle. Monet nuoret salasivat ainakin ensi alkuun harrastuksensa vanhemmiltaan. En ole itse koskaan tätä sarjaa katsonut, mutta mielestäni on jotenkin kivaa ajatella, että nuoret miehet pitävät tärkeänä ystävyyttä sekä hyviä arvoja, kuten anteliaisuutta. Faneihin kuuluikin useampi sotilas, jotka kokivat, että ponien arvot kävivät hyvin yksiin sotilaiden ohjenuoriin. Hyvä liike ohjelman tekijöiltä oli myös uuden ilkeän hahmon Discordin astuttua kuvioihin asettaa ääninäyttelijäksi Star Trekistä tuttu
John De Lancie, jota myös dokumentissa haastatellaan. Kukapa poika ei Star Trekistä tykkäisi ja ilkeä hahmo tuo tietysti lisää kiinnostavuutta sarjaan.
 |
| John De Lancie on Discord |
Mielenkiintoinen ilmiö. Kaipa huonon taloustilanteen ja muun kurjuuden keskellä kun ihmisiltä noin ylipäätänsä vaaditaan enemmän ja enemmän, niin pehmeät arvot nostavat päätään. Mielestäni on myös hienoa, että lähinnä naishahmoista eli näistä poneista koostuvaa sarjaa fanittaa miehet. He näyttävätkin tulevaisuuden tietä kohti tasa-arvoisempaa ja suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa.
***1/2
Ohjaaja:Laurent Malaquais
Pääosissa:John de Lancie,
Alex Tibcken,
Tim Star
Kesto:90min
Valmistusmaa:USA
Tiedän yhden ihmisen, joka on täysin hullaantunut näihin poneihin. Kiertelee kaikki mahdolliset PoniConit lävitse, myyden siellä tuunaamiaan hepoja yllättävän rahakkaaseen hintaan. Hetken ajan mietin, josko olen väärällä alalla, kun hän tienesteistään viimeksi kertoili :D
VastaaPoistaJotenkin tämä brony-juttu huvittaa minua suurestikin ja minusta on aivan uskomatonta miten iso juttu tästä on tullut, ja nimenomaan muiden kuin oletetun kohdeyleisön kohdalla. Muistan kuinka pikkuponit olivat edellisen kerran iso juttu ja pikkusiskollani oli niitä leluja pilvin pimein, mutta ne olivat juurikin pikkuyttöjen hommia. Vaikka minäkin pidin niitä piirrettyjä ihan siedettävinä. Se että miten juuri nämä uuden sukupolven ponit ovat lyöneet läpi aikuisten miesten seurassa, mutta miksi se vanhempi versio ei hämmentää minua, sillä vaikka piirrostyyli on Tehotyttömäisen modernimpaa ja dialogia ei ole niin lapsekasta, niin itselleni kyseessä on ihan samaa vanhaa kakkaa. Vaikka hitonko väliä sillä on pidänkö minä siitä vai en, sillä sen ei tule mitenkään vähentää muiden innostusta.
VastaaPoistaSe tosin on myönnettävä, että Q:n läsnäolo saa miettimään asioita kahdesti.
T: joo, minäkin jo rupesin miettimään, että pitäisköhän ruveta itse jotain ponijuttuja väsäämään ja myymään. :D
VastaaPoistaN:En tiedä miten olen ollut näin pimennossa asiasta, mutta kaikki muut tuntuvat tiennen jo pitkään tästä ilmiöstä. Niin, olet varmaan oikeassa, että siinä missä vanha pony-piirretty oli mukavan pastellinen, niin on tässä uudessa raikkaammat värit ja muutenkin "animemaisempi" ponien isoista silmistä päätelleen.