X-Men: The Last Stand (2006)

X-men: Viimeinen kohtaaminen (X-Men: The Last Stand) on kolmas X-men-elokuva.

X-men kakkosen loppupuolella telepaattisia kykyjä omaava Jean Grey (Famke Janssen) kuoli pelastaakseen muut x-miehet. Nyt hänen sureva poikaystävänsä Cyclops (James Marsden) kuulee naisen kutsuja päässään ja lähtee etsimään häntä kuolinpaikaltaan. Hämmästyksekseen Jean onkin elossa, mutta muuttuneena. Naisen voimat ovat moninkertaistuneet eikä pysty niitä hallitsemaan. Hän päätyykin murhaamaan poikaystävänsä.

Ihmistutkija jonka oma poika on mutantti on kehitellyt lääkkeen, jonka avulla mutantista tulee pysyvästi tavallinen ihminen. Magneto (Ian McKellen) kerää taakseen mutanttiarmeijaa tuhotakseen lääkkeen kokonaisuudessaan. Ihmiskosketukseen kykenemätön Rogue (Anna Paquin) puolestaan haluaa lääkettä itseensä, että voi vehtailla poikaystävänsä Jäämiehen (Shawn Ashmore) kanssa, joka on iskenyt silmänsä seinien läpi kulkemaan pystyvään Shadowcatiin (Ellen Page). Magneton uskollisin kumppani Mystique (Rebecca Romijn) saa pistoksen antimutanttilääkettä, jonka jälkeen Magneto hylkää tämän kylmästi.

Jean Grey tuhoaa voimillaan opettajansa Xavierin (Patrick Stewart), joka aiheuttaa levottomuutta x-miehien riveissä. Politiikkaan on päässyt mutanttien edustaja Beast (Kelsey Grammer), joka yrittää pitää mutanttien puolta. Storm (Halle Berry) yrittää ottaa jonkinlaista johtoroolia Xavierin akatemiassa. Wolverinen (Hugh Jackman) rakkaus on kuitenkin avain Jeanin taltuttamiseen.

Uutta väriä x-miesten ryhmissä

The Last stand vajosi kehnoimmaksi X-meniksi näistä kolmesta. Koko homma pyöri oikeastaan Jean "shebitch from hell" Greyn ympärillä yhden kiinnostavimmista hahmoista, Xavierin, kuoltua. Halle Berry oli ilmeisesti kinunut lisää ruutuaikaa tähän kolmoseen, joka ei tehnyt elokuvalle hyvää. Hän ei ollut uskottava Xavierin seuraajana sekä auktoriteettina. Cyclopsin kuoltua ja Jeanin muututtua oli haettu väkisin romanttista kolmiodraamaan Roguen, Icemanin sekä Shadowcatin väliltä. Kuvio tuntui väkinäiseltä ja tekemällä tehdyltä vaikka onkin uskottavaa, että Iceman kaipasi hieman naisen kosketusta kun Rogue siihen oli kykenemätön. Hugh ja Ian toimivat edelleen sekä uusi tuolokas Kelsey "Frasier" Grammer Beastina. 

Kokonaisuudessaan turhan yksiulotteinen, mutta ihan katsottava. Seuraava X-men elokuva tehtiinkin vasta 2011, jos vuonna 2009 ilmestynyttä X-men Origins:Wolverinea ei oteta huomioon. Elokuva keskittyy aikaan ennen ensimmäistä X-meniä. Arvosteluni elokuvasta löytyy täältä. 

***

Ohjaaja: Brett Ratner (Rush hour, Tower heist)

Pääosissa:Patrick Stewart, Hugh Jackman, Halle Berry

Kesto:104min

Valmistusmaa:Kanada, USA, UK

X2 (2003)

X-Men 2 (X2) jatkaa siitä mihin X-men jäi.

Presidentti joutuu salamurhausyrityksen kohteeksi mutantin toimesta. Tapahtuma lietsoo vihaa mutantteja kohtaan. Naruja kuitenkin vetelee William Stryker (Brian Cox), jolla on kana kynittävänään mutanttikoulun johtaja Xavierin (Patrick Stewart) kanssa. Hänen mielestään mies epäonnistui tämän mutantiksi syntyneen pojan Jasonin (Michael Reid MacKay) kohdalla. Stryker on tehnyt omia tieteellisiä kokeita pojallaan ja on valjastanut hänet suuriin mielellisiin voimiin. Xavierin koulu joutuu Strykerin taholta militaarisen hyökkäyksen kohteeksi. Osa koululaisista ehtii paeta, kuten Wolverine (Hugh Jackman), Rogue (Anna Paquin) sekä tämän mielitietty Iceman (Shawn Ashmore). Osa jää kuitenkin Strykerin vangiksi.

Mutantteja vastaan sodan julistanut Stryker aiheuttaa pakkoliiton Magneton (Ian McKellen) ja X-menien välillä.  Xavier kun on jäänyt Strykerin toimesta Jasonin ylläpitämään illuusioon ja Jasonin painostuksesta meinaa tappaa kaikki maailman mutantit Cerebro laitteen avulla. 

Xavier ja Magneto

Ohjaaja Bryan Singer on kutsunut X-men 2:sta x-menien Imperiumin vastaiskuksi. Tämä toinen osa olikin mielestäni parempi sekä synkempi kuin edeltäjänsä. Juoni oli kiinnostava ja näyttelytyö parempaa (myös Halle Berryn osalta). Elokuvassa oli mukavasti kolme eri näkökulmaa tapahtumiin; Strykerin, Magneton sekä Xavierin, mikä toi siihen syvyyttä. Brian Cox oli loistokas uutena pahana Strykerina. X-menistä tuttu vakikalusto; Hugh, Ian, Patrick sekä Rebecca Mystiquena vakuuttivat jälleen. Kolmiodraama Wolverinen, Cyclopsin sekä Jean Greyn välillä pysyi ja toi ihan mukavaa romanttista jännitettä.

Viihdyttävää toimintaa.

****

Ohjaaja:Bryan Singer (Mallioppilas, Epäillyt, X-men)

Pääosissa:Patrick Stewart, Hugh Jackman, Halle Berry

Kesto:134min

Valmistusmaa:Kanada, USA

X-men (2000)

X-men aloittaa pitkän linjan X-men elokuvia, joista viimeisimpänä 2014 ilmestynyt X-men: Days of future past. 

Tulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa ihmisten seassa liikkuu erikoiskykyjä omaavia mutantteja. Yksi tällainen mutantiksi itsensä huomaava Rogue (Anna Paquin) pakenee kotoaan oman erilaisuutensa takia. Hänen suudelmansa on laittanut poikaystävän kolmeksi viikoksi koomaan. Rogue kohtaa toisen mutantin - Wolverinen (Hugh Jackman). Yhdessä kohtalotoverit päätyvät telepaattisia kykyjä omaavan Xavierin (Patrick Stewart) mutanteille tarkoitettuun kouluun, josta Wolverine saa vastauksia hämärän peittoon jääneelle menneisyydelleen ja Rogue uuden kodin.

Xavierin nemesis on ennen hänen kanssaan yhteistyötä tehnyt Magneto (Ian McKellen). Magneto on myös mutantti, jonka voimat ovat metallien hallitsemisessa. Magneto on kiinnostunut Roguesta hänen voimiensa takia ja saakin tämän ansaan ovelan muodonmuuttaja-Mystiquen (Rebecca Romijn) avustuksella. 

Oman kolmidraamansa muodostaa Wolverine, joka on ihastunut Cyclopsin (James Marsden) tyttöystävään Jean Greyhyn (Famke Janssen). Halle Berryn voi nähdä säämanipulaatioon kykenevänä Stormina.

X-miehet

X-men oli aika vaikuttava ilmestys tuloaikanaan ja kyllä se vieläkin jaksoi kiinnostaa. Varsinkin Magneton sekä Xavierin vastakkainasettelu oli mitä herkullisin. Ian ja Patrick toimivat rooleissaan. Hugh Jackmanin Wolverine oli myös loistava hahmo ja on saanutkin tähän mennessä jo kaksi itsenäistä osaa X-men maailmassa. X-men sarjakuvia en ole tainnut lukea yhtäkään, joten en osaa sanoa ovatko tapahtumat/ hahmot kuinka uskollisia innottajalleen. Ei X-men kuitenkaan täydellinen elokuva ole. Varsinkin joissain hahmoissa olisi ollut uudelleen harkinnan paikka. Halle Berry Stormina oli epäuskottava ja äärimmäisen tönkkö. Sapelihammas Magneton sidekickinä oli myös lähinnä koominen karvaturri. Sen sijaan Mystique toimi senkin edestä. Anna Paquin jakaa mielipiteitä, mutta minua hän ei häirinnyt.

Viihdyttävää scifiä sarjakuvamaailmassa.

***1/2

Ohjaaja: Bryan Singer (Epäillyt, Mallioppilas, X-men 2)

Pääosissa:Patrick Stewart, Hugh Jackman,Ian McKellen

Kesto:104min

Valmistusmaa:USA

Hansel & Gretel: Witch Hunters (2013)

Katsoin Dead snow zombiekauhuilusta tunnetuksi tulleen norjalaisen Tommy Wirkolan ohjaaman version klassisesta Hannu ja Kerttu -sadusta: Hannu ja Kerttu: Noitajahti (Hansel & Gretel: Witch Hunters). Mukana on myös suomalaista verta Pihla Viitalan muodossa.

Hannu (Jeremy Renner) ja Kerttu (Gemma Arterton) ovat sisaruksia joiden vanhemmat hylkäävät nämä hyvin pieninä metsään. Lapset harhailevat piparkakkutalolle, jonka omistaa noita, joka ottaa lapset vangikseen kuten satukin kertoo. Pennut kuitenkin selättävät noidan paistaen tämän uunissa.

Isoksi kasvaneet Hannu ja Kerttu toetuttaa kohtaloaan noitien palkkamurhaajina. Jostain syystä kun noitien taiat eivät heihin vaikuta. Hannua raskauttaa sokeritauti johon sairastui liian sokerinsyönnin seurauksesta. Sisarukset saavat uuden keikan kun yhdestä kaupungista on kadonnut peräti 11 lasta ja noidat ovat epäilyksen alla. Päänoita (Famke Janssen) kehittelee rituaalia, joka tekisi noidista tulensietokykyisiä iäisyyden ajaksi. Yksi lapsi kuitenkin vielä puuttuu. Hannu ja Kerttu tajuavat olevansa kotikylässään ja heidän vanhemmista alkaa selvitä enemmän tietoa.

Kylän noitaepäilyjen kohde Mina (Pihla Viitala) iskee Hannuun silmänsä.

Hannu ja Kerttu tutkiskelevat paperia

Mielestäni Dead Snow oli ihan hauska ja samaa splatter-maailmaa oli myös havaittavissa tässä sadussa. Noidat olivat hyvin ja pelottavan näköisiksi tehty. Elokuvassa käytettiin erikoisen paljon tehosanaa "fucking", joka oli ehkä yllättävä ensimmäisellä kerralla, mutta pidemmän päälle alkoi tuntua hieman itsetarkoitukselliselta. Onhan se ihan hauskaa, että lasten sadun pikkupirpanat ampuvat jättikokoisilla tuhoaseillaan traumojensa aiheuttajia kirosanat lennelleen, mutta uutuuden viehätys kului nopeasti. Pidän Jeremy Brenneristä näyttelijänä, mutta hän oli tässä tarpeettoman persoonaton eikä oikein toiminut yhteen Gemman kanssa, jossa oli paljon potentiaalia, mutta ei myöskään päässyt täyteen loistoonsa. Famke sen sijaan toimi loistavasti kuivan huumorin omaavana päänoitana. Pihla Viitala teki vaikutuksen eteerisellä olemuksellaan ja roolin perusteella olisi mukava nähdä hänen jokin toinenkin elokuva. Peter Stormarella oli pieni ja unohdettava rooli kylän vihaisena seriffinä.

Kun olin pieni mummollani oli Hannu ja Kerttu pahvikirja, josta nousi sivuja kääntämällä rakennuksia ja muuta rekvisiittaa. Sadun noidan sai myös itse työntää uuniin pahvisesta vivusta. Minulla onkin tämän (uber siistin) kirjan myötä erityisen läheinen suhde Hannu ja Kerttu -tarinaan. Elokuvana Hansel & Gretel oli ihan hauska ja hieman, mutta ei tarpeeksi, erilainen toimintafantasiaelokuva, josta jäi puuttumaan jotain käsikirjoituksellisesti erityisesti hahmojen kehittelyn saralla.

**1/2

Ohjaaja:Tommy Wirkkala (Dead snow)

Pääosissa:Jeremy Renner, Gemma Arterton, Peter Stormare

Kesto:88min

Valmistusmaa:Saksa, USA

Uusi vuosi ja uusia elokuvia

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille! Vuoden aikana on tullut aika vähän dokumentoitua elokuvaostoksiani, joten tässä muutama jotka satuin löytämään - pintaa siis vain raapaistaan. Kuvista ehkä huomaa, että innostuin hieman liikaa kuvankäsittelyohjelman kanssa...

Anchorman 2, Fair Game, A Case of you, Loputon Gehennan liekki, Prisoners, Get rich or die drying, Source code, Hop, Jezebel, Philadelphia

Whisper, Erik the viking, Inception, Tinker tyler solder spy, Kentucky fried movie, Pixar short films 1 ja 2, Blue Jasmine, Angry kid, John dies at the end.

Anchorman 1 oli ihan hauska, joten siksi tuo 2. Fair Gamesta en ollut kuullutkaan, mutta osissa Sean Penn ja Naomi Watts ja maksoi vaan euron. A Case of you on jotain romanttista humpuukkia, joka tuli mukaan miesosan (Justin Long) takia. Loputon Gehennan liekki on Black metal dokumentti. Siksi. Prisoners vaikutti mielenkiintoiselta. Get rich or die tryingilta en odota paljoa, mutta 50centilla hommattuna voin hieman 50centiin tutustua. Source coden olenkin jo katsastanut aiemmin, mutta halvalla hommasin sen kotiinkin. Hopista olen nähnyt trailerin joskus aikoinaan ja halusin sen jo silloin nähdä. Pitää varmaa säästää pääsiäiseksi tämä pääsiäiselokuva. Jezebel on ilmeisesti jokin klassikko ja mielestäni tietyntyyppisiä naisia kutsutaan Jezebelleiksi, joten halusin nähdä mistä tyypistä ihmiset puhuvat. Philadelphiassa on hyvät musat ja näyttelytyö.

Whisper vaikutti kököltä kauhulta ja ostin kun sain halvalla. Erik the viking kuuluu lemppareihini ja halusin sen myös DVD:nä hyllyyni. Inceptionin halusin nähdä uudelleen kun ensimmäiset mielikuvat eivät olleet niin vaikuttuneita kuin mistä ihmiset puhuvat. Katsoinkin jo pätkän ja kirjoitin siitä arvostelun. Tinker, Tylor, Solder, Spy kuuluu myös elokuviin jotka olen halunnut nähdä jo pitkään uudelleen. Elokuva jätti niin paljon kertomatta, että aivot tarvitsevat useamman katselukerran. Kentucky fried movie on ilmeisesti jonkinlainen spoof-genren äiti. Pixar-lyhärit halusin nyt vain nähdä ja halvalla sain. Woody Allenin ohjaaman Blue Jasminen tilasin itseasiassa äidilleni joululahjaksi, mutta kotona tajusin että eihän siinä ole suomitekstejä. Angy kid -sarjasta en ollut kuullutkaan mutta kansi näytti niin tyhmältä, että päätin sen ostaa. John dies at the end taisi hauskuuttaa nimellään. 

Vuoden 2014 nähdyt elokuvat

Viime vuonna tuli tehtyä 14 blogipostausta enemmän kuin 2013...ei siis juuri muutosta aikaisempaan. 2013 en kuitenkaan onnistunut katsomaan tai arvostelemaan yhtään viiden tähden elokuvaa. 2014 viisi tähteä saivat peräti kahdeksan elokuvaa:

Yksi lensi yli käenspesän
The Deer hunter
Full metal jacket
Rocky
12 Angry men
Dead poets society
Star Wars
Srar Wars: Empire strikes back

Mukavia elokuvahetkiä kaikille tähän uuteen vuoteen.

Monsters University (2013)

Monsterit-yliopisto (Monsters university) on jatkoa menestyneelle Pixar-animaatiolle Monsters, INC.  Jatko-osa näyttää meille Miken (Billy Crystal) sekä Sullivanin  (John Goodman) myrskyisän nuoruuden, ajan jolloin he eivät olleet välttämättä ylimpiä ystäviä. Niin Mike kuin Sullivankin ovat tahoillaan päätyneet yliopistoon opiskelemaan kuinka olla loistava monsteri. Mike on jo pienestä pitäen halunnut kyseiseen opistoon ja ulkoisen pelottavuuden puutteesta opiskelee kauhistuttavuutta sitäkin kovemmin. Kun taas Sullivan on pitänyt pääsyä yliopistoon pikemminkin syntymäoikeutenaan kauhean olemuksensa sekä tunnetun sukunsa takia.

Aluksi kaksikko ei tule toimeen, mutta kun heidät potkaistaan keskinäisen kiistelyn seurauksesta pois koulusta karmivan reksin (Helen Mirren) toimesta, niin päättävät he yhdistää voimansa kisassa kauheimman mörön tittelistä. Reksi on nimittäin luvannut, että jos Sullivanin, Miken sekä parin muun nörtin muodostama tiimi voittaa kisan, niin pääsevät kaikki opiskelemaan kauhua. 

Mike menee innoissaan kouluun

Monsterit jatkis oli ihan mukavaa katsottavaa. Kivaa oli varsinkin se, että elokuva sijoittui miltei kokonaisuudessaa kampukselle ollen jonkinlainen Nörttien koston animoitu versio eikä toistettu ykkösen kaavaa kuten monissa jatkiksissa käy. Loppuratkaisu oli myös virkistävä kun kaikki ei sujunut aivan kuin olisi odottanut. 

Äänet toimivat hyvin ja varsinkin Helen Mirrenin rehtori oli selkäpiitäkarmiva.

Parhaaksi Pixariksi tämä ei omissa silmissäni noussut, mutta ihan suotava vanhojen hahmojen uudelleenlämmittely. 

***1/2

Ohjaaja:Dan Scanlon (Tracy)

Pääosissa:Billy Crystal, John Goodman, Steve Buscemi

Kesto:104min

Valmistusmaa:USA

Monsters, INC (2001)

Monsterit Oy (Monsters, INC) on Pixar animaatio, joka kertoo Sullivanista (John Goodman) sekä Mikestä (Billy Crystal). Molemmat kaveruksista ovat töissä Monsterit Oy:ssa, jossa lapsia pelotellaan heidän kiljunnasta saaman energian takia. Hommasta tekee erityisen vaarallista se, että lapsien uskotaan olevan monstereille myrkyllisiä. 

Sullivan hoitaa pelottelun ja vähemmän pelottava pallomainen Mike on hänen avustaja/valmentajansa. Sullivanin pahin vastus kirkumisten saamisissa on liskomainen Randall (Steve Buscemi), joka huijaa tilastojaan tekemällä ekstratunteja sisään. Yhtenä iltana häneltä pääsee kuitenkin lapsi karkuun monsterien puolelle. Karanneen lapsen, Buun, löytää Sullivan, joka kankean alun jälkeen alkaa kiintyä suloiseen vekaraan ja huomaa ettei tämä niin vaarallinen olekaan kuten ovat uskoneet.

Mike, Sullivan ja metkuileva Randall

Monsterit Oy:n viimenäkemisestä oli vierähtänyt pitkä aika enkä muistanutkaan kuinka hauska se oli. Monsterimaailmaan oli kiva upota ääniltään vivahteikkaitten Billy Crystalin sekä John Goodmanin johdoilla. Tarinaa seurasi mielellään eikä tylsistymisen hetkiä ehtinyt tulla. Oli mukavaa, että kyseessä ei ollut perus romantiikkajuoni vaan hieman erikoisempi monsterin kiintyminen lapseen. Sullivanin ja Miken keskinäistä sanailua oli myös viihdyttävä katsoa. 

****

Ohjaajat:Pete Docter, David Silverman, Lee Unkrich
Pääosissa:Billy Crystal, John Goodman, Mary Gibbs
Kesto:92min
Valmistusmaa:USA