Nyt kävi niin, että veikkauksista meni 50% oikein eli 12/24. Tämä tulos on ainakin viime vuotta parempi vaikka ei mikään loistosaavutus olekaan.
Parhaan elokuvan pystin vei veikkaukseni mukainen The Shape of water ihan ansaitusti. Oikein meni myös ohjaajan palkinto, joka meni saman elokuvan kokonaispottiin Guillermo del Torolle. Pääosanaisen palkinnon vei odotetusti vahvan roolin tehnyt Frances McDormand Three Billboards Outside Ebbing, Missouri -elokuvasta. Hän käytti puheenvuoronsa nostattamalla kaikki naisehdokkaat kaikista kategorioista juhlien tasa-arvoa. Miespääosakin meni veikkauksissani oikein kun Gary Oldman sen toiveideni mukaisesti kaappasi elokuvan Darkest hour suorituksestaan Churchillina.
 |
| Pukuloistoa. Kidman kauniissa sinisessä veistoksellisessa puvussaan. |
Jimmy Kimmelin vetämä show oli maltillinen eikä aiheuttanut liikaa myötähäpeää tehden siitä kivaa katsottavaa. Matt Damon vitsit jäivät onneksi minimiin vaikka hänet olikin pakko mainita. Vesiskootteripalkinto lyhyimmän puheen pitäjälle tuntui jotenkin mauttomalta keinolta yrittää hillitä ihmisten puhetulvaa. Ymmärrä, että gaala venyisi mahdottomuuksiin jos voittajat saisivat sanoa kaikki asiat mielessään, mutta silti tuntuu kurjalta nähdä puheita jotka ovat selkeästi paniikinomaisesti luettuja suoraan paperista kun pelätään että aika loppuu kesken. Varsinkin jos palkinnon saajia on usampia eikä kaikki pääse sanomaan monesti ainutlaatuisessa tilanteessa mitään mikkiin aiheuttaa tilanne minussa aina pientä mielipahaa.
 |
| Tiffany ja Maya |
Pinnalla on sukupuolisen häirinnän ehkäisevää työtä kampanjoivat #metoo sekä #timesup eikä kovin kaukana ole Oscareiden valkoisuutta kritisoivasta kampanjasta #oscarssowhite, että Oscar-gaalalla näytti olevan vaikeaa vetää tasapainoista juhlaa, jossa kaikki olisivat vain ihmisiä ilman, että tarvitsisi erityisesti painottaa mitään etnistä ryhmää tai sukupuolta. Tuntui, että tarkoituksen hakuisesti punaisen maton haastattelut olivat hyvin tummaihoisten näyttelijöiden hallinnassa. Myöhemmin gaalassa sketsiä aiheen tiimoilta heittikin hauska "pari" Tiffany Haddish ja Maya Rudolph, jotka rauhoittelivat, että jos tuntui siltä että Oscarit olivatkin mennyt "oscarssoblack", niin takahuoneessa olisi tulossa vielä runsaasti valkoihoisia esittelijöitä. Naiset olivat muutenkin illan hauskinta antia esittelijöiden saralla.
Illan yllättäjä oli minulle naissivuosapokaali Allison Janneylle vaikka en I, Tonyaa olekaan nähnyt.
Kaiken kaikkiaan antoisaa seurattavaa.
Samaa mieltä itse asiassa. Sydän melkein hyppäsi kurkkuun, kun se vesiskootteri vedettiin ensin esille. Pelkäsin, että siitä tulisi joku oikea juttu, mutta onneksi se pidettiin suht taka-alalla sentään ja jäi ihan leikilliseksi vitsiksi.
VastaaPoistaSe tietysti harmitti, että eri kategorioilla tuntui olevan eri maksimipituudet. En muista minkä kategorian kohdalla, mutta siinä oli lavalla juuri monta heppua ja ensimmäinen hädin tuskin ehti lopettaa puhettaan, kun musiikki alkoi jo pauhamaan. Siinä kyllä sydän särkyi heidän puolestaan, kun elämän tärkein hetki sillä lailla menee pilalle.
Ja Kimmelkin oli vähän kylmänoloinen hepun kohdalla joka halusi sanoa, että Guillermo on hänen sydämenssään tms. kun hänet keskeytettiin ja Kimmelin kysyessä että mitä halusitkaan sanoa ja toisti tämä sanoman vain kylmän tylysti.
PoistaKiinnitin muuten myös huomion tuohon, että tänä vuonna Oscareissa tuntui olevan kova vakuuttelu päällä, että kaikista tykätään ja kaikki huomioidaan ihan yhtä paljon. Ja se vain korosti entisestään erottelua sukupuolen tai ihonvärin perusteella!
VastaaPoistaKiva kun ehdit nähdä niin monet ehdolla olleista elokuvista, on varmaan ihan eri fiilis katsella palkintojenjakoa kun itselläkin on jokin mielipide niistä leffoista. :)
Niinpä! Odotan vaan sitä aikaa kun tasa-arvo on kaikille yhtä itsestäänselvää kuin minulle. :)
PoistaJoo, oli kyllä nyt kivempi katsoa kuin aikaisempina vuosina kun oli vähän hajua että minkälaisesta elokuvasta on kunkin ehdokkaan kohdalla kyse.