Kylä (The Village) on hirviöelokuva joka jakaa mielipiteitä.
Metsän keskellä on kylä, jota asuttaa kourallinen amishimaisesti eläviä ihmisiä. Kylän vanhimmat, Edward Walker (William Hurt), etunenässä tekevät päätökset kyläläisiä kuunnellen. Ihmiset eivät ylitä ympäröivää metsää, koska hirviöt vaeltavat niissä ja keskinäisen sopimuksen mukaan: jos hirviöt jättää rauhaan, jättävät he myös kylän rauhaan.
Edward Walkerin sokean Ivy-tyttären (Bryce Dallas Howard) mielitietty (Joaquin Phoenix) kuitenkin puukotetaan kyläidiootin (Adrien Brody) toimesta henkihieveriin ja päättää Ivy, että haluaa mennä metsän läpi kaupunkiin hakemaan lääkkeitä rakkaalleen uhkasta huolimatta.
Elokuvassa voi nähdä myös Sigourney Weaverin sekä Jesse Eisenbergin pienessä sivuosassa.
 |
| Ivy piiloutuu puun taakse |
Katsojia leikitellään hirviöiden olemassaolon mahdollisuudella. Tiedän monia jotka eivät pidä tästä elokuvasta, mutta minua ei haittaa se, että elokuvan hirviöt ovatkin vain kaupungin väkivaltaa paenneiden kylän vanhimpien keksintöä ettei kyläläiset karkaisi yhteisöstään. Kylä poikkeaakin siten Shyamalan aikaisemmista elokuvista, että kliimaksin sijaan tarjotaan antikliimaksi: hirviöt eivät olekaan totta. Tavanomainen yliluonnollinen aspekti jää puuttumaan. Kylä kuvaa myös hyvin uskon tai pelon vahvuutta ihmisten hallitsemisen keinona.
Elokuvassa minua ainoastaan hämäsi Bryce Dallasin tulkitsema liioitellusti rempseä sokea-Ivy, jonka rämäpäisyys meni paikoin lähelle farssia. Joaquinin näyttelemä hahmo oli puolestaan miltei liitoitellun ujo, jolloin näiden kahden rakastavaisen luonteiden eroavaisuuksien alleviivaaminen tuntui epäluonnolliselta. Myös yleensä niin mainio Sigourney tuntui enemmänkin esittävän jonkinlaista stereotypiaa käsitöistä nauttivasta leskestä kuin päässeen sisälle hahmoonsa.
Kauniisti väritetty tarina.
***1/2
Pääosissa:Sigourney Weaver, William Hurt, Joaquin Phoenix
Kesto:108min
Valmistusmaa: USA
Oikeasti pidän tätä Shyamalnin parhaana elokuva, mutta vain siihen kohtaukseen saakka jossa William Hurt johdattaa Bryce Dallas Howardin sinne latoon ja paljastaa että monsterit ovat feikkiä. Pidin nimittäin siitä ettei vielä tässä vaiheessa oikeasti teinnyt miten asia oli ja mysteeri pysytteli sopivasti kurissa, mutta tuosta eteenpäin Shyamalan sortui tuttuun tapaan liialliseen yrittämiseen, aivan kuin ei uskoisi hyviin ideoihinsa vaan koettaisi väkisin parantaa niitä, johtaen siksi siten tuotoksensa tekonäppäryyteen. Joskus kun tarinat ilman monisanaista selitystä ovat parempia.
VastaaPoistaNiin ja tässä elokuvassa on aivan hemmetin hieno musiikki
PoistaOlen kyllä samaa mieltä siitä, että elokuva on mielenkiintoisimmillaan kun totuutta möröistä ei vielä tiedä. Ja elokuvan musiikki luo tosiaankin hyvän osan sen maagisesta tunnelmasta.
VastaaPoista