Kuusiosaisen saagan päättää tämä Jedin paluu (Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi), joka ei kuitenkaan jää viimeiseksi Star Wars -elokuvaksi. Vuonna 2015 on tarkoitus nimittäin julkaista seitsemäs osa. Elokuvaan on saatu jo kiinnitettyä ainakin näyttelijät: Harrison Ford, Carrie Fisher sekä Mark Hamill. Jotenkin on hyvin vaikea uskoa, että se olisi millään tavalla kelvollinen elokuva, mutta se jää nähtäväksi.
Jedin paluu näyttää kuinka Luke Skywalker (Mark Hamill) sekä Leia (Carrie Fisher) menevät pelastamaan Imperiumin vastaiskussa Jabba The Hutin vangiksi joutuneen Han Solon (Harrison Ford). Pelastajat joutuvat itsekin Jabban kynsiin, mutta onnistuvat pakenemaan. Luke palaa Yodan (Frank Oz) luokse saattaakseen kolutuksensa loppuun, mutta Yodalla ei ole enää opetettavaa vaan ilmoittaa tälle, että tullakseen lopullisesti Jediksi hänen täytyy vielä kohdata isäkseen paljastuneen Darth Vaderin (David Prowse/ James Earl Jones). Karvaisten Ewokkien kanssa sekoilun kautta Luke päätyy kohtaamaan isänsä yrittääkseen vielä kaivaa hänestä hyvän siemenen. Keisari (Ian McDiarmid) puolestaan haluaa Luken liittyvän pimeyden voimiin.
 |
| Harrison, Carrie ja Mark |
 |
| Anakin, Yoda ja Obi-Wan |
-------------
Star Wars -sarjaa on ajan myötä analysoitu monelta eri taholta elokuvatutkijoiden toimesta. Voimaa on esimerkiksi pidetty Jumalan symbolina ja elokuvan vahva dualismi: hyvä vs. paha on esitetty olevan yhtenevä Raamatun Jumalan hyvyyteen sekä Saatanan pahuuteen. Luin aika radikaalin analyysin alkuperäisestä trilogiasta Robin Woodin kynästä kirjassa: Hollywood, Vietnamista Reaganiin. Laitan analyysin tähän alle ja sen jälkeen hieman omaa kritiikkiäni:
Analyysi:
Wood leimaa Andre Brittonin termein Tähtiensota- sekä Rocky-elokuvat "reaganilaiseksi viihteeksi": Elokuvat, jotka tulevat markkinoille muutamaa vuotta ennen Reaganin valintaa ja saavat heti kaupallisesti suursuosion. Molemmat ovat myös "sarjaelokuvia" joissa toistuu sama kaava. Robin Wood kirjoittaa, että ihmiset katsovat esimerkiksi Tähtien sota -elokuvia uudelleen ja uudelleen, koska saavat tyydytystä saman kaavan toistosta. Hän vertaa elokuvia uudelleen löydettyyn äidin rintaan. Hänen mukaansa elokuvien suosio on ainoastaan mahdollista, jos on olemassa laaja halu regressioon sekä infantilismiin. Yleisöllä on siis tarve välttää vastuuta ja tulla jälleen lapsen kaltaiseksi. Wood kuvaa kuinka Tähtien sodan "fantasiakuorrutus" antaa meidän nauttia asioista jotka verhoamattomina toisi punan poskillemme. Hänen mukaansa rasismi on nähtävissä Jedin paluussa kun pienet karvaiset pallerot ottavat robotin Jumalakseen. Verhoamattomana elokuvassa olisi afrikkalainen alkuasukasheimo sekä valkoinen mies palvottavana. Wood tekee myös havainnon aksenteista. Kaikki vanhat jedit, hyvät sekä pahat, puhuvat brittiaksenteilla kun taas nuori polvi puhuu jenkkiä. Woodin mukaan tämä kuvaa sitä kuinka Amerikka rakennettiin - sorrolla. Britannia on puolestaan niin demokratia kuin impearilistinen (imperiumi) mahti, jonka perillinen Amerikka on.
Wood tuo myös esiin elokuvan tai kaikkien 80-luvun Hollywood-elokuvien sovinistiset ongelmat. Hän käyttää termiä "Isän arvopalautus", joka on vastareaktio 70-luvun feminismin nousulle sekä naisten vapautumiselle. Yksi näistä juonikuvioista on naisen palauttaminen takaisin paikoilleen. Nainen siis todistaa olevansa yhtä hyvä kuin mieskin, mutta huomaa sitten ettei se tee häntä onnelliseksi. Todellisuudessa mies on se mitä hän tarvitsee. Myös Leia on hänen mukaansa tällainen hahmo.Wood väittää (virheellisesti), että Leialla ei ole voimaa hallussaan toisin kuin veljellään Lukella. Leian päätehtävä on Woodin mukaan olla pelastettavana sekä rakastua Han Soloon. Toinen miespäähenkilö - Luke - eliminoidaan siten, että on tämän veli. Jedin paluun loppu on hänen mukaansa myös varsinaista "isien juhlaa", jossa Luken selviytymistä juhlivat rivissä niin kääntymyksen tehnyt Darth Vader (Anakin Skywalker), Obi One sekä Yoda. "Äidille" ei tässä rivistössä ole paikkaa. Wood huomauttaa, että pahista pahin Keisari näyttää kuitenkin hieman Lumikki-sadusta tutulta pahalta äitipuolelta noidan asussa ja tämä naisen miehinen valepuku mahdollistaakin rajun ulosheiton tarinasta.
Alistetun aseman kokevat Woodin mukaan huomaamattomammin myös mustat sekä homoseksuaalit. Elokuvan mustalle Lando-hahmolle annetaan jonkin verran itsenäisyyttä, mutta päätyy kuitenkin pelkkään neutraaliin avustajan rooliin. C-3PO on puolestaan Woodin mukaan alistettu ja vaarattomasti epäseksuaalinen robotti homo-hahmo, joka on luonteeltaan arka ja naismainen ja jolla on harmiton suhde R2-D2:seen, jossa seksuaalinen täyttymys ei voi koskaan tapahtua.
.
Kritiikki:
Mielestäni elokuvan akateemisessa analysoimisessa on aina omat ongelmansa. Ensinnäkin aattellisia merkityksiä etsitään usein sellaisista paikoista joihin niitä ei ole tarkoitettu laittaa. Pienimmätkin vivahteet ja viattomaksi viihteeksi tarkoitetut juonenkäänteet tulkitaan kannanotoksi arjalaisen aatteen tai syrjinnän puolesta puhumiseksi. Mielestäni Woodin analysoinnissa on käynyt vähän näin. Vaikka elokuvien analysoinnin selitteenä on usein se, että ohjaajan alkuperäisellä idealla tai sillä mitä hän henkilökohtaisesti on halunnut tuoda esille ei ole merkitystä, koska vahvemmat kulttuurilliset sekä aattelliset vaikuttimet voivat ohjata työtä niin, ettei edes sen tekijä itse tajua mitä elokuvallaan osoittaa niin uskaltaisinpa silti sanoa, ettei Star Wars -sarjaa voi kuitenkaan kutistaa Woodin tarjoamiin väitteisiin.
On totta, että elokuvassa ei ole paljon rooleja naisille ja on myös totta, että Leia rakastuu Han Soloon. Leia ei kuitenkaan ole Woodin kuvaama avuton neitonen pulassa vaan hyvinkin määrätietoinen, johtajan asemassa oleva toimija, joka päätyy pelastamaan toveriensa hengen siinä missä toverit pelastavat hänet. Myös Keisarin rinnastaminen Lumikki-sadun pahaan äitipuoleen on aika kaukaa haettu. Ja Wood unohtaa, että yksi sarjan keskeisimmistä rooleista kuului tummaihoiselle äänelle: James Earl Jonesille. Mielestäni yleisestikin, jos jossain elokuvassa ei ole naisroolia, homoroolia, roolia tummaihoiselle tai jollekin vähemmistölle, niin se ei tarkoita automaattisesti sitä, että se syrjisi joitain näistä ryhmistä. On paljon esimerkkejä elokuvista, joista muistan nyt yhden, jossa ollaan haluttu uusintaversion kautta tuoda elokuva "nykyaikaan" laittamalla siihen yhden miehen tilalle naisen, yhden valkoisen tilalle mustan ja heteron tilalle homon jne. Muistan katsoneeni elokuvan The Flight of the Phoenix (Aavikkolento) uusintaversiota vuoden 1965 klassikosta. Alkuperäisessä elokuvassa oli pelkkiä valkoisia miehiä ja nyt tähän uusinversioon oli palkattu nainen ja tummaihoinen mies. Mielestäni jos tekee jostain elokuvasta uusintavesion, niin pitää olla jotain muutakin annettavaa kuin etnisyyden ja sukupuolen vaihdos. Mielestäni pitäisikin siis tehdä laadukkaita elokuvia hyvillä näyttelijöillä, jotka ovat käsikirjoitukseen sekä ohjaajan visioon parhaimmat eikä periaattella, että loukataanko tässä jotain? Tiedän, että Hollywood-suosii tiettyä kaavaa, mutta siksi pitäisikin satsata parempiin elokuviin sekä hyviin käsikirjoituksiin eikä peukaloida jo tehtyjä.
Hyvässä elokuva-analyysissä voi päästä syvemmälle kiinni sen metatasoihin, mutta huono elokuva-analyysi yksinkertaistaa asiat analyysin tekijän oman vision sisäiseen muottiin.
---------------------
Lopuksi vielä omaa Star Wars -sälääni.
 |
| Pezejä, muropakkaushahmoja, kypärä, shakkinappula ja maatuska! |
 | |||
| Tämä Vader loistaa pimeässä! |
 |
| Star Wars -mukit |
****
Ohjaaja:Richard Marquand (Jagged Edge, Ranskalainen päiväkirja)
Pääosissa: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher
Kesto:134min
Valmistusmaa:USA
Sebastian Shaw korvattiin Christensenillä, mutta Alec Guinness säilyi kuitenkin omana itsenään. Outoa logiikkaa Lucasilta sanoisin ja sanonkin :D
VastaaPoistaTokihan me kaikki tiedämme, että ainoa syy miksi Shaw korvattiin Christensenilla johtui Lucasin halusta sitä kautta yhdistää vanhaa ja uutta trilogiaa pistämällä uudemman sarjan näyttelijöitä myös vanhan sekaan. Siksi siellä lopun juhlinnassa näkee myös Jar Jarin sammakkokansaa Naboon katoilla mölisemässä. Joten se, että hän tässäkin tapauksessa koetti selittää jotain bullshittia siitä kuinka kyseessä on Christensenin aave siksi, että ne jedihaamut näkyvät ns. hyvinä ja Anakin oli hyvä ja viaton vielä nuorena ennen kääntymistään voiman pimeälle puolelle. Siksi Obi Wan esiintyy aaveenakin iäkkäänä koska oli kuollessaan iäkäs, mutta edelleen hyvä. No hetkinen, Anakinhan palasi hyväksi ennen kuolemaansa, joten jos kyse on vain siitä kuinka ollaan voiman valoisalla puolella, niin silloin sen olisi edelleen pitänyt olla iäkäs Shaw, koska hän oli kuollessaan jälleen hyvä eikä täten tarvetta palata nuoreksi aaveeksi enää ollut. Lucas puhuu vain sontaa, sillä se on Christensen koska sillä huijataan joitakin yhdistämään trilogiat toisiinsa ja miksi sitä samaa temppua ei tehty Alec Guinnessin kohdalla johtuu vain siitä, että hän oli ja on edelleenkin tunnetumpi kuin Shaw ja se suojasi häntä kääntymästä Ewan McGregoriksi. Ihan turhaan Lucas valehtelee, kun ne olisivat myyneet aivan yhtä hyvin ilman temppuiluakin.
VastaaPoistaIhme logiikkaa Lucasillakin. En ole kuullut vielä kenenkään suusta hehkutusta hänen ratkaisuistaan lisäillään vanhaan. Haydenin mukana olo sitä paitsi kiinnittää tarpeetonta huomiota itseensä ja mukava alkuperäinen kohtaus, jossa obi, Yoda ja Luken "oikea" isä tulevat morjenstamaan himmentyy.
VastaaPoista