Kotimaista elokuvasceneä ei ole hirveästi tullut seurattua, jonka takia haastattelukokoelma Näillä mennään - Elokuvaihmiset kertovat avasikin mukavasti mitä täällä koto-Suomessa oikein filmien parissa puuhaillaan.
Tarinat ovat keskimäärin parin sivun pituisia hetkiä elokuvanteosta eikä teksti ole tylsän teknistä vaan alaa avaa elokuvaduunareiden omat kokemukset. Mielestäni erityisen positiivista oli se, että kirjaan haastateltiin henkilöitä joiden ääntä harvoin kuulee; kuten valomiestä, maskeeraajaa, lavastajaa, grippiä (jonka ammattikuvaa en ennen tätä kirjaa tiennyt) sekä autonkuljettajaa.
Lyhyiden kertomusten hyvät puolet ovat siinä, että alasta saa monipuolisen ja moniäänisen kuvan eikä tylsää juttua tarvitse kauan pureskella läpi. Huonot puolet ovat taas siinä, että jos juttu alkaa kiinnostamaan ja haluaisi siitä tietää enemmänkin, niin teksti loppuu kesken. Yksi näistä tarinoista oli kertomus kuvaussihteerin poikaystävän suusta kun hän kuvaili tilannetta jossa hän oli vahingossa heittänyt tyttöystävänsä duunin tärkeät kuvauksia sisältävät masterit roskikseen ja päätyi kaatopaikalle asti niitä tonkimaan.
Useat kertomukset olivat kuitenkin ihan riittoisia sellaisinaan ja aiheuttivat suupielien kohoamista, kuten ytimekäs kertomus eläinrakkaista naisista jotka luulivat linnun lentäneen ikkunaan ja kärsivän. Näinpä naiset päättivätkin päättää linnun tuskan ja rulluuttaa sen yli autolla hauskoin loppuseuraamuksin.
Vitsikkäiden tarinoiden lomasta voi kuitenkin vedellä johtopäätöksiä suomalaisesta elokuvateollisuudesta ja sen epäjärjestäytyneisyydestä. Esiin paistaa myös toistuvasti alaan liittyvä stressi, pitkät päivät ja pätkätyöläisyys. Samaan hengenvetoon sitä kuitenkin ylistetään eikä elokuvia ilmeisesti ilman intohimoa jaksaisikaan tehdä. Rekvisiittöri Tommi Hourula tiivistää tämän hyvin kertomuksessaan Ryhmähenki:
Joka kerta kun elokuvatuotanto loppuu, vaikka kuinka olisi vituttanut ja odottanut että loppuisi jo tämäkin, niin silti joka kerta on vähän haikea hetki erota siitä porukasta. Tokihan Suomessa piirit on niin hirveän pienet, että aina uusissa tuotannoissa on joitakin samoja ihmisiä, mutta täsmälleen sama ryhmä ei varmasti koskaan tule yhteen enää. Luulen, että nämä hommat vaativat ihmiseltä sellaista tietynlaista hyvä tyyppi -meininkiä. Jos ei siihen muottiin sovi niin ei saa duunia. Mieluummin otetaan porukkaan hyvä tyyppi, joka on ok pätevyydeltään, kuin hemmetin ammattitaitoinen mutta kusipää.
****
Toimittanut: Klaus Hedström
Pituus:204s
Kustantaja:Plankton Zoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.